Mistä ottaa mallia?

Tykkään hakea inspiraatiota ja hyviä malleja muiden tekosista, olipa kyse sitten sisustamisesta, pukeutumisesta tai vaikka ruuanlaitosta. On aika paljon helpompi alkaa tehdä jotain, kun tietää mitä tehdä ja millainen lopputuloksen tulisi olla.

Tämä pätee gradun tekoonkin. Pari vuotta sitten kandin työtä tehdessä en oikein tiennyt, miltä lopputuloksen tulisi näyttää. Tajusin, että tarvitsen kipeästi jonkinlaista esimerkkiä ja mallia. Oman tiedekuntani kirjahyllyistä sitten löysinkin kandin töitä. Sain ottaa niitä ihan lainaan kotiin, perehdyin niihin perusteellisesti. Kun ymmärsin, mitä minun olisi tehtävä, oli helpompi alkaa oikeasti tehdä.

Tämän viikon tehtävänä on aineisto ja menetelmä -luku. Eilen maanantaina olo tuntui toivottomalta, kun en oikein tiennyt mitä kaikkea täytyisi kirjoittaa. Silloin muistin, miten on hyvä ottaa mallia muista. Aloin googlata graduja, koska ei huvittanut lähteä yliopiston kirjastoon sohjossa ja vesisateessa.

Ja mitä löysinkään.. Tampereen yliopiston kirjaston tutkielmakätkön internetin uumenista. :) Tosi helppo etsiä oman tieteenalan graduja, ja niitä löytyy pdf:nä tosi paljon.
tutkielmat.uta.fi

Selailin muutamia graduja ja kirjoittelin ylös itselle mitä kaikkea pitää muistaa kertoa omassa aineisto&menetelmät -luvussa. Heti paljon helpompi olo. :)

MUTTA, huom, pitää muistaa, että yliopistojen kirjastoissa ja tuolla Tampereen yliopiston tutkielmakätkössäkään ei mainita, minkä arvosanan gradu tms. tutkielma on saanut. Eli riskinä on se, että otat mallia vähemmän hyvästä gradusta. Ja lisäksi pitää muistaa että plagiointi on kiellettyä!

Kun kirjapinot tahtovat takaisin kotihyllyynsä

Gradun tekoon liittyvään kirjahamstraamiseen liittyy yksi väistämättä ikävä puoli. Ei, se ei ole ne kirjapinot, joista aiemmin olen kirjoittanut, niihin tarkka sisustussilmäni on jo tottunut ja ne voi aina teljetä kaappiin piiloon. Se on nimittäin kirjaston surkean vähät lainan uusintamahdollisuudet.. ;) Ja lopulta se, että kirjat on PAKKO palauttaa.

Niin, jotkut lainaamistani kirjoista on olleet hallussani jo heinäkuusta asti. Olen päässyt hakkaamaan "Omat lainat"-sivulla jo viidesti "uusi laina"-nappia. Mutta sekään ei riitä minulle, tietysti haluaisin pitää rakkaiksi muodostuneita kirjoja itselläni ikuisesti (tai ainakin siihen asti kun gradu on valmis ;)). Kun "Omat lainat"-sivu ilmoitti räikeän punaisella fontilla "Maksimimäärä uusintoja", oli minun luovutettava ja tehtävä suunnitelma kirjojen palauttamiseksi.

Ensin oli tarkistettava, mihin noita pakkopalautettavia kirjoja tarvitsen. Esseesuunnitelmista sen huomaa helposti, koska olen tehnyt omat koodit kirjoille (joo alkaa kuulostaa jo friikiltä, myönnän!). Tarkastuksen jälkeen aloin kirjoitella kirjoista tärkeimmät asiat ylös, jotta työt sujuisivat ilman noita kirjoja.

Toki kun on liikkeellä kirjapinon kanssa, piti myös suunnitella, miten ne painavat kirjat saa raahattua takaisin kirjastoon. Suunnittelin kaksi eri reissua. Kahdella reissulla sain palautettua kaikki muut paitsi yhden, jonka olin lainannut eri kaupungin kirjastosta.

Ei kun autoon ja palauttamaan lähikaupungin kirjastoon yhtä kirjaa. Juu luonto tykkää varmasti ja myös kanssaeläjän lompakko bensatankkauksien muodossa.. :)

Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi taas lähteä piakkoin hamstraamaan lisää kirjoja. :D

Viikko 50 ja puuttuvien kurssien metsästys

Tällä viikolla olen naputellut siis teoriapainotteista esseetä. Se on oikeasti aika puuduttavaa, mutta tekstiä on syntynyt ihan kivasti. En kuitenkaan panosta esseeseen hirveästi, koska siitä ei ole niin kamalasti hyötyä minulle. Aikaa on siis jäänyt muuhunkin.

Aloin vilkuilla millaista kurssitarjontaa olisi menetelmäkursseissa ensi keväänä. Minultahan puuttuu siis yksi kurssi, graduun liittyvä menetelmäkurssi. Lisähaasteita tuo se, että kurssin pitäisi olla melko tiukalla aikataululla toteutettu, mielellään viikon sisällä, koska asun oikeasti eri puolella Suomea.

Innostuin jo valtavasti, kun huomasin yhden mielenkiintoisen kurssin. Aloin jo merkata kurssin luentoja kalenteriin, kun yhden luentokerran teeman nimi tuntui erittäin tutulta.... Vilkaisu opintosuorituksiin... Olin suorittanut kurssin jo pari vuotta aiemmin. Tarkemmin katsottuna olen vahingossa suorittanut aiemmin lähes kaikki kurssit, joita laadullisesta tutkimuksesta voi suorittaa. AAARG.

Kai pitää anella mahdollisuutta suorittaa kurssi esseellä. Kuuden opintopisteen kurssi esseellä meinaa vaan ihan tajutonta sivumäärää, ihan kuin en keväällä saisi kirjoitella jo muutenkin ihan tarpeeksi tekstiä.

--

Niin ja niin, siis tavoitteissa on pysytty. Tänään nyhväilen vielä teoriaesseen parissa, ja sitten sitä saakin olla jo ihan tarpeeksi nyhvätty.

Ensi viikolla pääsen taas jännempiin juttuihin käsiksi. Alan kirjoittaa gradun johdantolukuja, eli ne aineisto & menetelmät. Etiikkaluku minulla on käytännössä jo valmiina, pienellä muokkauksella hitsailen sen sitten aineistot & menetelmät kirjoituksiin kiinni. Jos aikaa ja innostusta jää, niin myös aineistoa voisi jäsennellä syvemmin.

Olen tulevasta viikosta innoissani, tosin pieni haaste voi olla se, että kyseessä on viikko ennen joulua. Joulun jälkeisellä viikolla (52), pidän ehkä vähän lomaa. :) Silloin on muuten pienenevän kuun aikaa, hyvää aikaa selvittää tukokset, levätä, rentoutua ja mm. aloittaa terveelliset elämäntavat, kuten uutena vuotena yleensä höpistäänkin. ;)

Uups, miten gradun käy?

Graduohjaaja varmaan kuristaisi minut jos kuulisi tästä.

Sain töitä.


Lieventävinä asianhaaroina voin kertoa että
a) työ on osa-aikaista.
b) työ on projektiluonteista.
c) saan itse päättää työajat.
d) työ vie aika vähän aikaa.
e) työ on itsenäistä.

Oon viimeiset 4-5 vuotta tehnyt töitä, ja yhtäkkiä syyskuun jälkeen en enää tehnytkään. On ollut aika outoa olla tekemättä töitä, joten olen iloinen tällaisesta pikkutyöstäkin. Masentavaa on tosin se, että tällaisen pikkutyön takia lomaa ei kerry kovinkaan paljon.. Näin jo painajaista että minulla on seuraavan kerran lomaa kesällä 2014.

Kuitenkin, gradu valmistuu työstä huolimatta. Gradu on tärkeämpi kuin pienet työkuviot.

Viikko 49

Juu u. Viikko 48 oli loistava, sain paljon aikaiseksi. Mutta viikko 49.. katastrofi.

- Maanantaina olin hurjan väsynyt ja fiilis oli oikeasti uupunut. Sain selailtua 3 x 25 min kirjoja. Tuntui hirveältä.
- Tiistai oli itsenäisyyspäivä, päivä meni ihan vain juhliessa itsenäisyyttä ja seistessä ulkona kylmässä tuijottamassa kaikenmaailman paraateja ja ilotulituksia.
- Keskiviikko oli myös tuskaisen oloinen päivä. 4 x 25 min kirjojen läpikäyntiä.
- Torstaina kävin läpi kirjoja 3 x 25 min ja suunnittelin esseetä 2 x 25 min.
- Perjantaina olin taas uupunut ja päätin jättää hommat vähemmälle.

Mutta ehkä se on niin että on parempia ja huonompia aikoja. Ja ehkä tähän vaikutti täyden kuun läheisyys? Tai siis kuunpimennyksen.. ;)

Tällä viikolla olisi tarkoitus kirjoitella sitten esseetä. Fiilis on vähän sekava, varsinkin kun joulun lähestyessä on miljoona muutakin hommaa. Pakko kuitenkin yrittää pitää tavoitteista kiinni, koska gradu on saatava valmiiksi.

Takaisin ruotuun on siis päästävä!

Huuhaata osa 2

Olen kiinnostunut astrologiasta ja käynyt jopa astrologian peruskurssin. Pääsin ihanaan kirjakauppaan, jonka hyllyt pullistelivat astrologiakirjoista (ja muista huuhaakirjoista myös, ah!) ja mukaani tarttui pari mukavaa astrologista teosta. Molemmissa esiteltiin ajatuksia siitä, että myös tietynlaisille tapahtumille ja esimerkiksi yrityksille voi olla hyödyllistä tehdä astrologinen kartta ja tarkastella sitä.

Innostuin noista ajatuksista, ja mietin mikä tapahtuma voisi olla sellainen, jolle tarvitsisin astrologista karttaa. Graduhan sieltä mieleen tupsahti, mutta nyt ongelmaksi nouseekin se, että mikä on gradun ensimmäinen “hengenveto” (ihmisten syntymäkartta perustuu siis tarkkaan aikaan siitä, milloin ihminen on ekan kerran vetänyt happea keuhkoihinsa)? Onko gradu alkanut siitä, kun olen ostanut gradulle kansion ja alkanut kerätä siihen materiaalia ja näin herätellyt myös ihan ensimmäisiä ajatuksia? Vai onko se alkanut siitä, kun olen mennyt graduseminaariin? Vai siitä, kun olen saanut aikaan tutkimussuunnitelman, vai kun varsinainen tekeminen eli aineiston keräys on alkanut?

Toinen astrologiakirja on nimenomaan kuuhun liittyvä. Siitä pulpahti tietoa kuun vaiheista, siis ihan niistä silminnähtävistä kuun vaiheista. Uuden kuun ja täyden kuun välillä kannattaa aloittaa uusia projekteja, silloin ihmiset ovat tuotteliaita. Sattumoisin tapaaminen graduohjaajan kanssa oli juuri uuden kuun aikoihin. :) Täyden kuun aikaan tunteet kuohuvat, eikä kannatta tehdä suuria päätöksiä. Viimeksi täysikuu oli 25. päivä, jolloin kouluhommat sattumoisin juuri takeltelivat. Ajanjaksolla täydestä kuusta uuteen kuuhun suositellaan riidat sovittaviksi ja projektit loppuunsaatettaviksi, tukoksien avaamista ja rentoutumista.

Kuun kierron avulla siis voisi suunnitella gradun teon vaiheita kuun kiertoa ajatellen miellyttäväksi.

Mielenkiintoisia juttuja, eikös?

48

Tavoitteena viikolle oli esseetekstin luominen. Iloisena voin ilmoittaa, että tekstiä tosiaan syntyi! Yhteensä 14 sivua. :) Mittasin tekemisiä tomaatteina vain maanantaina ja tiistaina, loppuviikolla kirjoittamisen huumassa ei tullut ajastettua omaa tekemistä.

Maanantai: suunnittelin esseen, ihan pikkutarkasti kirjoitin paperille otsikot ja väliotsikot, ja niiden alle pääasiat, joita kirjoittaa. Käytin myös omia “viitemerkintöjä”, merkkasin eri lähdeartikkeleita eri kirjaimilla ja numeroilla, sillä lähteenä minulla oli 15-20 artikkelia ja niiden kanssa menisi helposti muuten sekaisin varsinkin suunnitteluvaiheessa.

Tiistai: kirjoittamisen makuun! Kirjoitusaiheena oli toinen esseen pääaiheista. Kirjoitin aiheesta tiistaina lähes kaiken, sillä esseen kahdesta pääaiheesta tämä on suppeampi. Kirjoittaminen sujui todella hienosti ja pää jäi tosiaan pohtimaan asioita varsinaisen työskentelyn jälkeenkin. :)

Keskiviikko: Toisen pääaiheen kirjoittamisen aloittaminen. Aiheet ovat kiinnostavia, joten kirjoittaminen sujui ja aikaakin oli mukavasti.

Torstai: jatkoin laajemman aiheen kimpussa. Tekstiä syntyi kuin itsestään, ja karmeaa kyllä, aika loppui kesken kun piti kiirehtiä rientoihin.. :)

Perjantai: Molempien pääaiheiden kirjoittelua ja johdantojen kirjoittamista.

Ensi viikon tavoitteena on perehtyä Pierre Bourdieu-nimisen herran ajatuksiin, eli nenä tulee olemaan kirjassa kiinni. :) Palaan varmaan taas tomaattitekniikkaan, sillä teoriaan perehtyminen ei ole varsinaisesti niitä lemppareimpia tehtäviä...

Huuhaata

Noh, uskon kai vähän "huuhaajuttuihin". Astrologia, fengshui, jne. ovat mielestäni oikeasti mielenkiintoisia. Olen lukenut kirjan The Secret, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille! Omat ajatukseni ovat olleet The Secretin oppien mukaisia jo ennen kirjan lukemista, ja kyllä se ajattelumaailma toimii käytännössäkin.

Gradun tekemisen kannalta tärkeää on esimerkiksi Aarrekartan teko. Aarrekarttaanhan siis kirjoitetaan, piirretään tai muuten ilmaistaan asioita, joita tavoittelee. Kirjoittaessa muoto EI SAA missään nimessä olla konditionaalissa tai "haluan"-muodossa. Lauseet täytyy olla esimerkiksi muodossa "teen gradun valmiiksi". Konditionaali ja "haluaisin" saa vain halun lisääntymään ja tavoitteen jäämään kaukaiseksi.

Luin graduopasta "Iso gee - gradua ei jätetä", ja siinä oli kirjoitettu juuri samasta aiheesta. Graduntekijän täytyy ajatella että gradu tulee valmiiksi ja että teen gradun, EI että "haluaisin että gradu joskus valmistuisi". Gradu jää jossitteluksi jos sitä ei päätä tehdä!

Jos ei halua väkrätä aarrekarttaa, voi myös pitää edellä mainitun tyylisiä lauseita "voimalauseina", joita toistelee. Yksi aika mainio oma keksintöni on laittaa "voimalause" salasanan pohjamateriaaliksi, jolloin voimalausetta tulee huomaamattaan toistaneeksi useita kertoja päivässä. :)

Uskon myös, että jos gradulle ei ole sijaa opiskelijan elämässä, se jää tekemättä. Täytyy olla tilaa niin fyysisesti kuin mentaalisestikin. Usein kai muut opinnot ja työt vievät aikaa niin, että gradu jää vähälle huomiolle. Gradulle kannattaa järjestää aikaa. Gradu tarvitsee myös fyysistä tilaa, omat ensimmäinen tilahankinta gradulle oli iso kansio. Hankin sen puoli vuotta ennen graduseminaaria, ja vähitellen se on täyttynyt ja materiaali on vaatinut jo toisen kansion. Nykyään olen uhrannut gradulle pari hyllyä kaapistakin (vihaan kirjahyllyjä, joten minun "kirjahyllyni" on kaappi).

Sitten käytännön esimerkkejä aarrekarttojen & "voimalauseiden" tehosta:
- kirjoitin aarrekarttaan tietyn yrityksen nimen työ mielessä. -> 3kk ja olin töissä siellä.
- kirjoitin aarrekarttaan tietyn kaupungin ja leikkasin jostain Suomen kartan, johon paikan merkkasin. -> 2 vuotta ja asun siellä.
- kirjoitin aarrekarttaan tavoitteen harjoittelupaikasta -> reilu puoli vuotta ja harjoittelu oli suoritettu haluamallani alalla.

:)
Eli pitää vaan päättää tavoite ja pysyä siinä, ja uskoa pystyvänsä siihen. Jossittelu pilaa kaiken!

Flow?

Huh, tällä viikolla on ollut melkoinen meininki graduntekemisen kannalta. Maanantaina innoissani suunnittelin esseen viimeisen päälle hienosti, päivä meni leppoisasti ja oli ihanaa suunnitella ja aika meni ihan lentämällä.

Eilen aloin kirjoitella esseetä, kirjoitin ihan hurmoksessa! Unohdin laittaa ajastimen mittaamaan 25 minuuttisia, mitä ihmettä! :D Kun muistin laittaa ajastimen, lopulta hermostuin siihen 25 minuutin välein tulevaan piipitykseen.. Iltapäivällä minun oli lähdettävä käymään kaupungilla, kävelin kyllä bussipysäkille ja bussiinkin pääsin, mutta aivot surrasi vielä niin kiihkeästi esseen parissa että jouduin näpyttämään kännykkään ajatuksia ylös.

Tänään ensimmäisen 25 minuuttisen jälkeen jätin ajastimen pois. Kun on hyvä fiilis ja huomaa kirjottaneensa 1,5 tuntia putkeen huomaamattaan, ei sitä 25 minuutin välein piippaavaa pirulaista kaipaa tai tarvitsekaan...

Älytön tsemppi ja vauhti ollut kyllä päällä, 9 sivua oikeasti mielestäni hyvää tekstiä syntynyt kahdessa päivässä.. Huhhuh! Tällaista virettä ei pidä heittää hukkaan, varmaan huonompiakin päiviä joskus tulee. :D

Viikko 47

Tällä viikolla tavoitteena oli artikkeleiden ja muun esseemateriaalin läpikäynti. Viikosta jäi päällimäiseksi tuskainen fiilis, tuntui että en saa ikinä tarpeeksi tietoa kasaan esseetä varten. Aina kun luin yhden artikkelin, tuntui että pitää etsiä aiheesta lisätietoa. Loputtomasti ei voi kuitenkaan lukea...

Maanantai: artikkelien läpikäynti sujui kuin siivillä. 8 ompputomaattia.
Tiistai: artikkelien läpikäynti tuntui hirveltä. Silti sain vietettyä kirjastossa aikaa 8x25min.
Keskiviikko: Luin artikkeleja koneen näytöltä, silmät olivat ihan vinksallaan päivän jälkeen. 8 merkintää jälleen.
Torstai: Koneen näytöltä luku jatkui. Tuskaista! Sommittelin "aineisto ja menetelmät"-lukua graduun viihdyttääkseni itseäni välillä. 6 ompputomaatia.
Perjantai: Esseeaineiston läpikäynti tuntui sujuvan paremmin. Sain kai aineistoa esseetä varten tarpeeksi. Jee. 5 ompputomaattia.

Ensi viikolla kirjoittamaan sitä esseetä. :) Saas nähdä miten käy. Tuosta esseestä tulee siis melko suoraan yksi lähtökohta-luvuista graduun. Silti en aio ottaa mitään paniikkia, koska tekstiähän voi muokata loputtomiin, se ei ole mikään lopullinen teksti, siinä saa olla muokattavaa ja "virheitä".

8 x 25 min on aika hyvä yhdelle päivälle: 4 x 25 min aamulla, lounastauko tai pidempi tauko, 4 x 25 min iltapäivällä. Olen kyllä alkanut harkita tekemisen lisäämistä. Luin erästä graduopasta ja siellähän sitten kerrottiin graduntekijöistä, jotka onnistuivat tekemisessään tekemällä klo 7- 15 joka päivä gradua. Ja minä valitan kun on raskasta tehdä 5 x 25min.. :( Noh, ehkä kukin tyylillään.

Tekniset apuvoimat

Graduhan on vain kirjoittamista, eihän siihen tarvita kuin tietokone ja nopeat sormet? ;)

Minulla on kirjoituskoneena kaksi läppäriä. Toinen on isonäyttöinen mac, jolla tykkään naputella kotona. 17 tuuman näytöltä olen jaksanut lukea myös pari artikkelia, inhoan näytöltä lukemista.. Toinen kone on taas liikkuvampaan menoon, 10 tuumainen oma pieni rakas miniläpyni. Se kulkee pienemmässäkin käsilaukussa joka puolelle ja ilahduttaa vielä visuaalista silmäänikin. Se on minulle hyvin rakas ja sillä on oma nimikin.. (ei siitä sen enempää ;D)

Kanssaeläjäni pelkää täydellistä hermoromahdusta, joka voisi koitua siitä, kun tarkkaan naputellut kouluhommat katoaisivat. Hieman nörtimpänä tapauksena kanssaeläjä on siis koodannut systeemin, joka varmuuskopioi rakkaat kouluaiheiset tekstitiedostoni talteen öö jonnekin. En tarkemmin tiedä, mutta tallessa ne kuitenkin sitten ovat, jos jotain katastrofaalista sattuisi.


Jatkuva tallentaminen ja varmuuskopiointi on gradun kannalta erittäin erittäin erittäin tärkeää! Tietokoneisiin, muistitikkuihin, ulkoisiin kovoihin, MIHINKÄÄN tekniseen ei kannata liiaksi luottaa. Aina kannattaa olla vielä yksi varmistus ja varmuuskopio. Varmuuskopiointi vaatii ehkä hieman vaivannäköä, mutta siinä vaiheessa se on erittäin lohduttavaa kun kolmas upouusi juuri vaihdettu kovalevy menee rikki tai koira nakertaa muistitikun käyttökelvottomaksi.. :) Nämä tapahtuivat omassa graduseminaariryhmässäni, ja voi sitä harmistuksen määrää.

Tallentamisella tarkoitan ihan sitä ctrl+s jatkuvaa painelua. Jos kone päättää sammua yhtäkkiä, yleensä kuitenkin viimeisin tallennus säilyy. Itse painelen tallennusnappia todella tiuhaan sen jälkeen kun kerran olen parkunut äidilleni siitä kun kaksi sivullista tuskan takana ollutta esseetekstiä katosi.

Kirjoituskoneeni kaksoissisko

Paras varmuuskopiointi on mielestäni tulostus. Paperi voi tietysti kadota tai vaikka palaa tulipalossa, mutta ehkä tulipalo on epätodennäköinen ja paperit voi säilyttää kansiossa hyvässä tallessa. Fyysisesti paperilla näkyvänä teksti ei varmasti katoa bittiavaruuteen. Tulostaminen tavallaan myös saa konkreettisesti näkymään sen, mitä on saanut aikaan. Hahmotan asiat tulostettuna paremmin.

 Ennen kanssaeläjään tutustumista minulla oli rupuinen tulostin, joka tulosti niin kuin tulostimet mielestäni yleensä tulostavat: usb-johto koneeseen kiinni ja toinen pää tulostimeen. Print-nappia ja sitten tulostin tulostaa, ja juuttuneet paperit revitään väkivalloin sieltä telojen välistä. Muuton yhteydessä kanssaeläjäni heitti kuitenkin ruputulostimeni sydämettömästi roskiin, oli kuulemma niin vanhanaikainen.

se on kai tällanen, suunnilleen.. :D

Nyt meidän nurkassa asustaa sitten uusi tulostin. Sillekin kai voisi keksiä nimen, kun sillä on oma sähköpostiosoitekin.. Tänään päätin tulostella hieman koulujuttuja, tykkään lukea tekstejä välillä ihan paperilta siis. Nythän tulostin vaan toimii niin että painan print ja tulostin tulostaa (ei siis johtoja!). Jostain syystä paperi kuitenkin juuttui ja myttääntyi, ja minä hätäännyin sillä kanssaeläjä oli vielä töissä. Tulostimen näyttö kertoi ongelman olevan "paper jam". Iik! No, painoin sitten kysymysmerkkiä tulostimen näytöstä, kun en muutakaan keksinyt.

Ja mitä tekee tulostin!! Tulostin alkaa pyörittää näytössä VIDEOTA siitä miten paper jam poistetaan. Huhhuh, kauas on tultu repimisestä ja ohjeetta toimisesta.. Paper jam voitettiin videon avustuksella ja sain tulosteltua.

No, ei tähän tekniset apuvoimat lopu. Kaikki vakavat tieteentekijät järkyttyvät ehkä tästä tiedosta, mutta minun on pakko jakaa tämä vinkki. Tiedättehän että ne yliopistolta lainattavat nauhurit (vai mitä sanelimia ovatkaan) ovat aika kiven alla, ja niiden varaamisen kanssa saa vaan menemään hermot. Minä nauhoitin omat haastattelut 50 euron mp3-soittimellani. Äänenlaatu oli omaan tarkoitukseeni kelvollinen ja litterointi onnistui mainiosti. :)

Pikkuruisen g:n paikat

Tiistai alkoi taas tökkivästi, kuten yleensäkin. Maanantaina jaksan olla ahkera, mutta tiistai, voih! Vaikka kanssaeläjä herätteli minua hellästi (vähitellen kirkastuva kirkasvalolamppu päälle), olo oli kiukkuinen ja epämotivoitunut. Kuitenkin muistin, että minulla on tavotteita ja gradu ei valmistu, jos jään sängyn pohjalle kiukuttelemaan. Ajatus ulos lähtemisestä ja pyöräilystä yliopiston kirjastoon tuntui todella vastenmieliseltä, mutta pakotin itseni siihen.

Tajusin nimittäin, että kun on oikein epämotivoitunut olo, ei kannata jäädä kotiin työskentelemään. Kotona olisin voinut kiukutella kanssaeläjälle, alkaa siivoamaan, katsomaan leffaa... Kirjaston lukusalissa en voi kiukutella (tai voin, mutta sitä ehkä paheksuttaisi), en voi siivota ja kun en ottanut konettakaan mukaan, en voinut tehdä muuta kuin tahkota artikkeleja läpi. Ei huolta netissä houkuttelevasta facebookista, blogeista, uutissivustoista... Kirjastossa on myös muita ahkeroivia, jotka tavallaan saavat aikaan tekemisen fiiliksen.

Kirjastolla olen kuitenkin melko harvoin. Suurimmaksi osaksi teen hommia kotona, sillä kotona on kaikki materiaali saavutettavissa ja taukojen aikana voi tehdä kaikkea hyödyllistä (pyykätä, tehdä ruokaa, järjestellä, ilahduttaa kanssaeläjää). Kotona työskennellessä pitää kuitenkin olla hyvä fiilis ja motivoitunut olo, muuten voi hairahtua huonoille teille.

Kotimme on melko pikkuruinen, joten minun työskentelypisteekseni on vakiintunut keittiönpöytä. Keittiönpöydän ääressä työskentely yleensä sujuu hyvin, mitä nyt niskoja silloin tällöin kolottaa.. Joskus mukavuudenhalussani kuitenkin kääriydyn vilttiin ja sohvalle naputtelemaan konetta. Sohvalla köllöttely vaatii erityisen motivoituneen tilan, sillä sohvalta on helppo napsauttaa leffa pyörimään.. Vielä motivoituneempaa oloa vaatii sängyllä työskentely. Kuitenkin sekin onnistuu joskus. :)

Tällanen kelpais kyllä kans... Joulupukkii.... :)

Lempipaikka on kuitenkin nyt ollut se juna. Graduohjaajan kanssa keskustelimme siitä, miten kätevä paikka juna on työskentelylle. Siksi matkustankin päiväjunissa, enkä inhottavissa yöjunissa. :) Matka tuntuu jopa loppuvan kesken, kun uppoutuu töihinsä.

Tämä blogin kirjoittelukin on nyt yksi taukoaktiviteetti, eli takaisin hommiin nyt!

(kuvat on  lainattu weheartit.comista)

Uusi hieno suunnitelma

Uusi, yksityiskohtaisempi suunnitelma syntyi. Olen asettanut viikkotavoitteet, koska ne tuntuvat toimivan kohdallani hyvin. Päiväkohtaiset tavoitteet tulee asetettua sitten viikkotavoitteen mukaisesti.

25.11: artikkelit käyty läpi ja alustavat huomiot kirjoitettu
2.12: artikkeleista tehty essee
9.12: teoriaan perehdytty ja samalla alustavia huomioita siitä. aineiston jäsennys aloitettu
16.12: teoriasta kirjoitettu essee, aineiston jäsennystä
23.12: kirjoitettu luvut aineisto, menetelmät, etiikka; aineiston jäsennystä
13.1: tekstit viimeistelty, aineistoa jäsennetty
16.1: tekstit ja materiaali lähetetty ohjaajalle
19.1: tapaaminen ohjaajan kanssa.

Motivaatio on korkealla, koska nyt tiedän, mitä tehdä. Luulen, että jopa ylitän päivittäisen 5 tomaatin tavoitteen. 19. tammikuuta jälkeen opinnoista puuttuisi sitten enää gradu ja se yksi onneton menetelmäkurssi.

Painajaismaista kidutusta vai iloinen jälleennäkeminen?

Kävin siis graduohjaajan luona ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Jännitti kovasti, kädet melkein tärisivät ja melkein meinasin kääntyä ovelta pois. Kuulin kuitenkin ohjaajan huoneesta tutun äänen, yksi tuttuni oli siellä puhumassa myös gradustaan. Se helpotti yllättävän paljon, kun tajusin, että muutkin ovat samoissa ongelmissa eivätkä kaikki suinkaan ole saaneet gradujaan tuosta vain valmiiksi.

Tapaaminen sujui todella hyvin. Kävimme läpi esseitä, joita olin kirjoittanut. Niiden teksti kelpaa jo graduun! Minulla on siis jo kolmen esseen verran jonkinlaista tekstiä gradua varten kasassa. :) Toki niitä pitää muunnella hieman ja hioa, mutta silti!

Graduohjaajan kanssa tehtiin suunnitelma siitä, miten edetä gradun teossa. Ohjaaja kehotti minua jo kirjoittamaan aineisto- ja menetelmälukuja, sillä aineistoni ja käyttämäni menetelmät ovat jo selvillä. Niiden kirjoittaminen tuntuu jopa ihan mieluisalta tehtävältä. :)

Analyysikeinoni ja analyysin tämänhetkiset, keskeneräiset tulokset vaikuttivat ohjaajan mielestä hyviltä ja jatkokehittelyn arvoisilta. Olen siis oikeilla jäljillä! :) Ohjaaja kehotti kuitenkin jättämään analysoinnin siksi aikaa vähän tauolle, kun kirjoitan esseen, joka koskee gradun lähtökohtia. Esseessä käytän aineistona gradun aiheeseen liittyviä konkreettisen tutkimuksen artikkeleita. Kun se on kirjoitettu, voin taas alkaa pyöritellä aineistoa.

Toinen essee, joka minun täytyy vielä nykertää, liittyy ihan puhtaaseen teoriaan. Se on hieman tylsempi projekti, joten olen ajatellut, että teen sen kanssa samaan aikaan muitakin hommia (juurikin aineiston pyörittelyä), etten tylsisty. :)

Olen nyt todella motivoitunut, ja uskon, että gradu oikeasti joskus valmistuu. :) Graduohjaajan tapaaminen kauhistutti, mutta oikeasti se oli todella hyödyllistä ja arvokasta minulle.

Viikko 46

"Tavotteita:

- 14.11: Lähetä tekstit ohjaajalle

- 16.11: Ohjaajan tapaaminen

- Haju gradun etenemisestä. 

- Alkuviikosta kirjallisuuteen syventyminen"

Voin kertoa, että nyt tuntuu hyvältä! Ylläolevat tavoitteet on kirkkaasti selätetty. Viikko sujui näin:

Maanantai: lähetin tekstit ohjaajalle, muuten pidin vapaapäivän.

Tiistai: kävin läpi kirjallisuutta ja artikkeleja, 8 tomaattia!

Keskiviikko: kirjallisuuden läpikäyntiä (4 tomaattia), tapasin ohjaajan.

Torstai: viisi tomaattia suunnitelmien ja kirjallisuuden parissa.

Perjantai: artikkelin lukua (2 tomaattia)

Lauantai: artikkelien lukua (4 tomaattia)

Ja ilokseni voin todeta, että todellakin haju gradun etenemisestä on löytynyt. :) Uusi, upea suunnitelma on tehty. Ensi viikon tavoitteena on artikkelien lukeminen. 

Miten selvitä matkasta pienen g:n kanssa?

En kutsuisi graduani vielä isoksi G:ksi, joten pikku g on ihan hyvä nimitys. Pienten lasten kanssa matkustaminen on kai joskus haasteellista, näin olen kuullut. Entäs pienen gradun alun kanssa sitten?

Lähden huomenna matkustamaan kohti yliopistokaupunkiani. Mitä kaikkea tarvitaankaan mukaan että pieni gradu selviää matkasta hengissä? Minulla on kahden ison kansiollisen verran papereita, erilaisia kirjoja liikaa... Vaikeaa valita se, mikä on kaikkein tärkeintä ottaa mukaan. Kaikki kun ei vain mahdu.

Kahdeksan tunnin junamatka tekee pienelle gradulle varmasti ihan hyvää. Olen huomannut, että juna on erittäin työskentely-ystävällinen paikka, sillä siellä ei ole muitakaan virikkeitä tarjolla. Tomaatteja kertyy varmasti mukavasti. (Toki mukaan lähtee myös varsinaisia viihdykkeitä, onhan kahdeksan tuntia sen verran pitkä aika. Leffat, musiikki, neulominen, lukeminen on kivaa junassa)


Junamatkat saattavat tietysti olla hieman ennalta-arvaamattomia, kun koskaan ei voi olla varma siitä, ovatko raiteet puhtaat (kivistä, lehdistä ym.), toimiiko veturi, saako junan ovet kiinni... Olen matkustanut junalla paljon, mutta silti mutkat matkassa saavat stressaantumaan. Nyt lähden matkalle päivää ennen tapaamista ohjaajan kanssa, että selviän varmasti paikalle sovittuun aikaan. Jos pääsen junaan sisälle, ei ole mitään hätää, kun tekemistä gradun kanssa riittää. :)

Haasteeksi matkalla muodostuu gradun kannalta se, että yövyn hyvän ystäväni luona ja viivyn reissussa koko viikon. Saako gradu tarvitsemansa 5 tomaattia päivässä, vai näkeekö se nälkää?

Nyt pakkaan. Ehkä ahkeroin pari tomaattia, mutta viittä en tänään tavoittele, sillä huomenna junassa varmasti ehdin tehdä montamonta tomaattia.

Mites viikko 45?

Viikot menee niin kovaa vauhtia.. Viime viikko oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä gradun teon kannalta, sillä sain aikaan tekstiä graduohjaajaa varten. Lähetin rohkeasti tekstin ja suunnitelman opintojen edistymisestä äsken ohjaajalle, ja keskiviikkona menen tapaamaan häntä. Jännää. ;)

Viime viikon tavoitteita oli:

"Mitäs tälle viikolle 45 sitten? Päivämäärätavoitteissa näkyy päivämäärä 11.11, jolloin esseetä pitäisi olla kirjoitettu. Tämä ei kuitenkaan tule toteutumaan. Mutta muita tavoitteita:

- Graduohjaajalle teksti valmis

- Yhteydenotto graduohjaajaan

- Teoreettisen taustan kartoitusta

- Liittyvän kirjallisuuden kahlaus"

Kuten ennakoitua, esseetä ei ole kirjoitettu. Mutta kuitenkin tekstiä graduohjaajalle syntyi 11 sivua, ja se oli ihan helppoa kirjoittamista. :) Otin yhteyttä graduohjaajaan sopiakseni tapaamisesta, ja nyt keskiviikkona 16. päivä tapaan hänet. 

Teoreettista taustaa kartoitin haalimalla kirjallisuutta ja tutustumalla siihen. Kirjoitin myös sivun verran tuohon 11 sivun tekstiin teoriaa. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kahmin kirjastosta myös lisää, ja tutustuin siihen. Lisäksi etsin tiedelehtien artikkeleita aiheeseen liittyen.

Konkreettisesti viikko meni näin:

Maanantai: tekstin kirjoittamista.

Tiistai: kirjallisuutta ja esseeartikkeleja, opintosuunnitelman teko.

Keskiviikko: aineiston läpikäyntiä, kirjoittamista ja artikkeleja. 

Torstai: kirjoittamista, tekstin viimeistelyä ja artikkeleja.

Perjantai: artikkelien parissa.

Tämä viikko 46 onkin aika jännittävä ja tavallaan myös varmasti käänteitä tekevä. Tavotteita:

- 14.11: Lähetä tekstit ohjaajalle

- 16.11: Ohjaajan tapaaminen

- Haju gradun etenemisestä. 

- Alkuviikosta kirjallisuuteen syventyminen

Tuo ohjaajan tapaaminen määrittelee varmasti aika paljon sitä, millaisia tavotteita loppuviikolle tulee. Toivottavasti ajattelemani analyysikeinot ovat ok, ja saan pontta jatkaa gradun tekoa. Toivon, että ohjaaja keskittyy suuriin linjoihin pienten yksityiskohtien sijaan. Toivon,  että ohjaaja ei sano  mitään sellaista, mikä saa TÖKSin ilmestymään uudelleen.

Viikko 44 meni

Juu, viikko 44 meni. Sain joka päivä 5 tomaattia aikaiseksi. Työskentely tuntui jossain määrin tuskaiselta useina päivinä, joten olen itsestäni ylpeä. Vaikka 5 päivässä ei ole paljon, tekee se kuitenkin viikossa yhteensä 25 tomaattia. Vaikka mitään hirveän konkreettista en saanut aikaan, olen kuitenkin työstänyt ajatuksen tasolla kovasti gradua eteenpäin.

Maanantai: Luin kirjallisuutta ja kävin läpi aineistoa.
Tiistai: Luin kirjallisuutta ja pohdin analyysia.
Keskiviikko: Analysoin aineistoa, kertailin tutkimussuunnitelmaa ja tutustuin kulttuurisiin jäsennyksiin.
Torstai: Analysoin aineistoa, ja pohdin analyysia.
Perjantai: Perehdyin Bourdieun teoriaan ja etsin artikkeleja asiaan liittyen.

Tuntuu oudolta kirjoittaa että "analysoin aineistoa", koska en ole yhtään varma, onko analyysini kovinkaan tieteellistä tai "oikeaa". Aion tavata graduohjaajan viikolla 46, jolloin saan palautetta tekemisistäni.

Tavoitteita tälle viikolle oli merkattuna päivämäärinä
"4.11: Esseekirjallisuutta kahlattu läpi" 
Ja muuten vain:
"- Aineiston läpikäynti jatkuu
- Esseekirjallisuuden kahlaaminen jatkuu
- Lisähommana olisi jonkinlaisen tekstin aikaansaaminen. Mielellään graduun liittyvän ;)"

Voin kertoa että esseekirjallisuutta en ole kai kahlannut läpi, tai en ole luokitellut sitä esseekirjallisuudeksi. Todennäköisesti tulen kirjoittamaan esseen Bourdieusta, joten perjantain teoriaosuus tukee kyllä esseetä. Ongelma tällä hetkellä onkin se, että en tiedä, mistä kirjallisuudesta kaksi vikaa esseetä kirjoitan. Tämänkin tulisi selvitä sitten graduohjaajaa tavatessa. 

Muista tavoitteista juuri ylimmäinen, eli aineiston läpikäynti, toteutui. 

Mitäs tälle viikolle 45 sitten? Päivämäärätavoitteissa näkyy päivämäärä 11.11, jolloin esseetä pitäisi olla kirjoitettu. Tämä ei kuitenkaan tule toteutumaan. Mutta muita tavoitteita:

- Graduohjaajalle teksti valmis

- Yhteydenotto graduohjaajaan

- Teoreettisen taustan kartoitusta

- Liittyvän kirjallisuuden kahlaus

Eiköhän siinä ole tälle viikolle tekemistä.. :)

Porkkanoita

Aiemmin pohdin millaisia palkintoja kehittäisin itselleni motivaattoriksi. Silloin mietin lähinnä karkkeja ja herkkuja, muuta en oikein keksinytkään.

Nyt olen kuitenkin keksinyt mikä on paras palkinto jokapäiväiseksi palkinnoksi. Kun on tehnyt hommia sen verran kuin pitikin, tulee levollinen olo. Voi alkaa tehdä muita, mieluisia asioita ja viettää vapaa-aikaa. Rentoutua netin tai lehtien selailun ääressä, kierrellä kaupoissa, pelata jotain, mennä lenkille... Jokapäiväiseksi palkinnoksi en juuri muuta kaipaa. Tiedän miten surkea olo tulisi, jos jättäisin homman kesken.

Kun on päivittäin tehnyt hommat hyvin, koko viikon palkinnoksi muodostuu perjantai-illan hyvä fiilis. Voi selailla pöllövihkoa ja todeta, mitä kaikkea on saanut aikaan. Tulee tunne, ettei ole turha ja asiat edistyy. :)

Varsinaisia palkintoja kaipaan kun olen saanut jotain suurta aikaan. Tällä hetkellä graduohjaajalle tehtävä teksti on sellainen, ja graduohjaajan luona käyminen. Siitä aion palkita itseni shoppailulla kaverin kanssa (rahatilanteeni on hieman heikko, joten shoppailu todella on palkinto!).

Sitä olen miettinyt, mitä haluan sitten, kun gradu on oikeasti valmis. Ihanin olisi lomamatka, uusi asunto..? :) Vai riittääkö palkinnoksi vain se varmaan ihan älyttömän hieno vapaa fiilis? Kuoharipullo? Vai? :)


(kuvat on lainattu weheartit.comista)

Se alkaa näkyä päällepäin...

Niin, gradun teko. Se ei ainakaan vielä näy silmäpusseina tai mahamakkaroina. Se näkyy kotona. Pitkin pientä asuntoamme on muodostunut pieniä kekoja.

Kirjastot ovat tulleet tutuksi.. Kirjoja on tullut haalittua paljon, niin tutkimusmenetelmiä, teoriaa ja ihan gradun aihetta käytännössä liippaavaakin. Kirjastossa silmiin tuntuu osuvan kaikki vähänkin omaa tilannettani sivuavat kirjat, olen kantanut selkä vääränä aika monta kuormaa mielenkiintoisia kirjoja kotiin.

En todellakaan lue kaikkia läpi, vaan kahlailen kiinnostavimpia ja kirjoitan itselle ylös huomioita. Keskeisimmät kirjat olen tietysti lukenut läpi.

Viikonlopuksi olen jemmannut kekoja kaappiin, mutta viikolla ne taas ilmestyvät lattioille ja pöydille. Kun ne näkyvät kokoajan, niitä ei voi unohtaa. ;)

(Sori huonot kuvat, ne on kännykällä näpsitty.. :))

Äiti mitä mää tekisin?

Alkuviikko sujui koulun ja gradun kannalta hyvin. Sain tehtyä tavoitteiden verran ja oli hyvä kuva siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Tänään tuntuu siltä, että en tiedä mitä tekisin. Voisin yrittää kirjoittaa graduohjaajaa varten tekstiä, mutta se tuntuu liian vaikealta. Voisin selailla kirjallisuutta, mutta en oikein tiedä mitä. Voisin lukea läpi aineistoa, mutta olen lukenut sen tällä viikolla jo monta kertaa.

Tuntuu samalta kuin pienenä kiukutteli äidille siitä, kun ei keksi tekemistä. Turhautunut olo.

Aamupäivä menikin pohtiessa sisustamista. Onhan pöytäliinojen ja tyynynpäällisten värin päättäminen tärkeämpää kuin kouluhommat..?

---

Eilen löysin yhden gradun, jossa oli käytetty juuri niitä menetelmiä ja teorioita yhdessä, joita graduohjaaja on minullekin ehdottanut. Oli aika mielenkiintoista lukea se gradu, varsinkin menetelmä- ja teorialuvut. Tulostinkin ne itselleni, ja alleviivailin huomioita.

Toisten gradujen selailu on hyödyllistä, niistä voi ottaa mallia. En olisi saanut kandia aikaiseksi jos en olisi selaillut muiden kandeja. Toisaalta toisten graduihin tutustuminen on masentavaa: pitääkö minunkin saada jostain jauhettua noin paljon tekstiä? Mistä keksin hienot näkökulmat ja hienot taulukot?? Pitääkö gradun sisältää joku hieno taulukko?

Onneksi oma gradu ei tule olemaan minkään muun väline kuin väline päästä pro gradu-niminen kurssi läpi ja valmistua.

Katsaus viikkoon 43

Rentouttavan viikonlopun päätteeksi ajattelin tarkastella, mitäs sitä ma-pe sai aikaiseksi. Käytössä oli "tomaattien" keräystekniikka, eli tein 25 minuuttisia tehokkaita jaksoja kerrallaan. Koska olen lähtenyt tekemään kouluhommia pahan TÖKSin jälkeen, lähdin lempeästi liikkeelle: tavoitteena joka päivälle oli vähintään 5 tomaattiaa. Joinakin päivinä se tuli helposti, joinakin sitten vaikeammin..

Maanantai: Tein esseen loppuun ja lähetin sen ja toisen esseen. Otin yhteyttä graduohjaajaan. Luin aineistoa. 6 tomskua.
Tiistai: Perehdyin menetelmäkirjallisuuteen. 5 tomskua.
Keskiviikko: Perehdyin menetelmäkirjallisuuteen ja etsin artikkeleja esseetä varten. 6 tomskua.
Torstai: Pohdin analyysikeinoja ihan kirjoittamalla. Jäsentelin tulevien esseiden kirjallisuutta. Luin artikkeleita ja tein kirjallisuushakuja. 5 tomskua.
Perjantai: Kävin läpi aineistoa etsien mielenkiintoisia aiheita, eroja ja luokituksia. Luin kirjallisuutta. 5 tomskua.

Maanantaina taisin olla kirjastolla ja muut päivät kotona. Ensi viikolla pitää vaivautua useammin kirjastolle, tunnen olevani siellä kuitenkin tehokkaampi ja siellä ei voi alkaa siivota tai järjestellä tauoilla niin, että siinä menisi tunteja.. :)

Viikkoon sisältyi kaksi päivämäärää, jotka näkyivät tavoitelistauksessa:
"- 24.10.2011: Valmiina viimeistelty essee, ja palautan samassa klöntissä jo aiemmin valmistuneen yksilön
- 28.10.2011: Olen uskaltanut lukea litteroidun aineiston läpi, ja etsinyt kvalitatiivisen aineiston analyysikeinoja. Uuden esseeyksilön kirjallisuutta on kahlattu läpi."


Onnea vaan minulle itselle, nämä tavoitteet saavutin! Jes. Nyt opinnoista puuttuu siis enää 2 esseetä, 1 menetelmäkurssi ja se gradu. :)

Mitäs ensi viikolla sitten tapahtuu?
- Aineiston läpikäynti jatkuu
- Esseekirjallisuuden kahlaaminen jatkuu
- Lisähommana olisi jonkinlaisen tekstin aikaansaaminen. Mielellään graduun liittyvän ;)

Tavoitteita päivämäärinä:
4.11: Esseekirjallisuutta kahlattu läpi

Huomenna sitten kirjastolle ahkeroimaan! :)

- Tinna

Hapuilua

Olen nyt käynyt läpi menetelmäkirjallisuutta, että saisin jonkunlaisen inspiraation ja ajatuksen siihen, mitä aineistolla tekisi. Toiset kirjat ovat tosi jämäköitä ja kannustavan oloisia, toiset taas todella masentavia. On aika tyhmää kirjoittaa epätoivoisille opiskelijoille suunnattuun kirjaan siitä, miten ekalla kerralla aineistoa luettaessa tulisi tulla intuitiivinen varmuus siitä, kuinka mainiosti aineisto vastaa tutkimuskysymykseen?

Lisäksi tänään aloin etsiä graduun liittyvään esseeseen kansainvälisiä artikkeleita. Se se vasta tuskaa onkin, tiedonhaun kurssista on kulunut about kolme vuotta... Löysin kyllä helposti artikkeleita, jotka koskivat esim. meksikolaisten maahanmuuttajien autojen lainailua toisilleen tai muuta yhtä epäolennaista. Kauhean tuskailun jälkeen löysin edes jotain. Ahdistuksen tunne nousi aika korkealle, tuntui jo pala kurkussa. Gradunteko on ajanut jotkut ihmiset pilleripurkkien äärelle, toivottavasti ei minua..?

Onneksi tuli hyviä uutisia. Graduohjaaja vastasi mukavasti mailiini, ja kehotti kirjoittamaan edes jotain, ja tulemaan juttusille sen jonkin kanssa. Minun ja ohjaajan välinen 800km välimatka saa ehkä minut oikeasti panostamaan sen jonkin luomiseen, turhaa reissua kun ei viitsisi tehdä.

Nyt tuntuu siltä että kouluahdistuksesta pitää päästä irti, siispä juoksulenkille. :)

Maanantaiksi naamioitunut tiistai

Minulle oikeat maanantait ovat oikeastaan aika mieluisia. Laiskan viikonlopun jälkeen pääsee taas tekemään jotain järkevää, motivaatio on yleensä maanantaina korkealla ja tehokkuuskin hyvä.

Maanantai yleensä siis rullaa hyvin, kuten eilinenkin. Sain aikaiseksi vaikka mitä, ja fiilis eilisestä on melko hyvä, vaikka ahdistustakin ilmeni.. Mutta tiistai ... Voi luoja!

Kello oli soimassa aikaisin, että lähtisin yliopistolle ahkeroimaan.  Jostain syystä olin vain napannut herätyksen pois ja jatkoin unia. Heräsin sitten vasta kymmeneltä. Lähdin kirjastolle kirjojen perään, bussi tietysti huristeli juuri ohi ja jouduin odottamaan 10 min seuraavaa. Bussissa ainut vapaa paikka oli takapenkillä, ja tärinä sai laiva-fiiliksen aikaan. Pois tullessa näin taas kun bussi vilahti ohi, ja vielä seuraavakin ehti menemään kun jumitin liikennevaloissa. Aargh!

Olen yrittänyt tyynnytellä itseäni että minulla on vielä hyvin aikaa saada aikaiseksi 5 omenaa, jotka ovat joka päivän tavoite. 5 omenaahan on käytännössä vain 2,5 tuntia. Olen kuitenkin kotona, ja täällä on vaaranpaikkoja. Olohuoneessa pleikkari tai tv voi viedä huomion, keittiössä tiskit ja muut siivoushommat...

Nyt tekemään noita hommia. Ehkä voisin tarkistaa sähköpostinkin, jos graduohjaaja olisi vastannut, hrrr.

Kuvat weheartit.com

- Tinna

Kauhujen kohtaaminen

Maanantaina oikeasti kauhistutti. Neljä ekaa omenaa eli 25 minuuttista sujui helposti esseen viimeistelyssä, aika lensi ja napsasin mielelläni aina uuden 25 minuuttia kelloon tikittämään. Essee tuli valmiiksi, ja kurkkasin tehtävälistauksesta mikä olisi seuraava homma, jonka voisi tehdä materiaaleilla, jotka minulla oli mukana kirjastossa. (Niin, olen niin laiska paska etten jaksa raahata kaikkea gradumateriaalia mukanani joka paikkaan.)

Listassa luki "aineiston luku". Puoli vuotta gradun tekoa vältelleelle, juuri TÖKSin aineiston litteroinnin jälkeen kehittäneelle, aineiston luku edes ajatuksena on kamalin painajainen. Kauhistutti ja ahdisti ehkä saman verran kuin vihaisen näköisen koiran kohtaaminen lenkkipolulla, vaihdan aina tienpuolta tai reittiä jos näen pelottavan koiran. Tuli mieleen luovuttaminen, aineistoa kun ei voi kai vältellä ohittamalla?

Urheasti kuitenkin otin laukusta esiin kansion, jossa nuo kammottavat haastattelut ovat. Kello käyntiin ja väkisin silmäilemään rivejä. Sain käytyä läpi 2 x 25 minuuttia aineistoa, mutta en suinkaan ole itsestäni ylpeä, vaan tuntuu että olen yhä enemmän hukassa gradun kanssa. Miten tuosta aineistosta voi saada aikaan 80 sivua tekstiä? Voiko tässä vaiheessa enää luovuttaa ja vaihtaa aihetta? Ei kai kannata?

Kauhistelun jälkeen mietin, mitä voisin oikeasti konkreettisesti tehdä sen eteen, että tuosta saisi jotain aikaan. Luonnostelin itselleni joitain asiakokonaisuuksia, joista voisin yrittää kirjoittaa vapaata tekstiä.

Lähetin esseet graduohjaajalle. Otin ohjaajaan ekaa kertaa yhteyttä puoleen vuoteen. Pyysin tapaamisaikaa, vaikka minua oikeasti kauhistuttaa tavata ohjaajaa. En tiedä mitä sanoisin ja mikä kauheinta, mitä ohjaaja sanoo.. Menen tapaamaan ohjaajaa yhtä mielelläni kuin rapsuttelisin yllä olevaa koiraa. :( Nyt jännityksellä siis odottelemaan, mitä ohjaaja vastaa.

- Tinna

25 minuuttia

Eräänä hyvin hyvin raskaana torstai-iltana, kun tajusin etten ole saanut mitään aikaiseksi koko päivänä, siis laitoin googleen vain hakusanan gradu. Tuloksissa oli ihania vinkkejä, joista yhdestä itselleni uudesta tekniikasta innostuin kovasti.

Tekniikan löysin Gradutakuun sivuilta, ja perjantaina jo pääsin testaamaan! Eli menin kirjastoon, kaivoin kaikki välineet esille ja laitoin kellon laskemaan 25 minuuttia. Kun 25 minuuttia oli kulunut esseen parissa keskeytyksettä, pidin 5 minuutin tauon. Tauon jälkeen taas uusi 25 minuuttia työskentelyä ja sitten tauko 5 minuuttia. Noita 25 minuuttisia kutsutaan tomaateiksi, ja tomaatteja sitten kerätään. Jostain syystä omassa päässäni tomaatit vaihtuivat omenoiksi (olen tomaateille allerginen, oliskohan siks?), mutta sillä ei kai ole merkitystä.

Miten tuo 25 minuutin hommeli sitten toimi? Omalla kohdallani todella hyvin. Ennakkoluuloisena ajattelin 25 minuutin olevan liian lyhyt aika, mutta itseasiassa koin sen juuri sopivaksi, eikä jäänyt aikaa itsekriittisyydelle tai masentumiselle. Viiden minuutin taukoa en kellottanut, joten se saattoi olla välillä 10 minuuttiakin, mutta mielestäni asialla ei ole niin suurta merkitystä. Neljännen tomaattiomenan jälkeen pidin hieman pidemmän tauon.  Sain aikaiseksi 6 tomaattia omenaa! Ja käytännössä tuo tarkoitti 3 sivua esseetä, lähdeviittausten tarkastamista ja gradukansion läpikäyntiä.

Omenoiden keräys on sinänsä mukavaa, koska työn alla oleva tehtävä voi jäädä kesken juuri kun kello näyttää 25 minuuttia täyteen. 5 minuutin taukoa ei tee mieli pidentää, kun haluaa jo päästä takaisin hommiin. Lisäksi minuun tepsii hyvin heppoisetkin palkitsemisjärjestelmät, käyn lenkilläkin sen vuoksi että sitten saan laittaa kauniin tarran kalenteriin. Nyt saan piirtää sen tomaatin omenan pöllövihkoon, ja sekös vasta riemukasta on.. ;D Kai omenan kuvista tulee parempi mieli, kun näkee että on saanut aikaiseksi jotain.


- Tinna

Ps. Tomaatti ja omena näyttää melkein samalta, eiks je..? :D

Melkoista ylä- ja alamäkeä viikolla 42

Suunnitelmiini kuuluu tehdä gradua ja kouluhommia maanantaista perjantaihin, 8-16 välisenä aikana. (Ei, en voi luvata opiskelevani 8 tuntia, minimi on päivässä 5 x 25 min, tästä lisää myöhemmin!) Tämä on ihan kanssaeläjäni työrytmin vuoksi valittu linja, ja sopii minulle mainiosti. Olen tuottavimmillani heti aamusta, kun en edes tajua opiskelevani kun olen niin unenpöpperössä. :)

Miten tämä viikko 42 sitten meni?

Maanantai: Menin yliopiston kirjastoon 9.30 ja suunnittelin esseen kirjoittamista vaille valmiiksi.
Tiistai: Menin kirjastolle 10.30 ja kirjoittelin esseetä 3 sivua.
Keskiviikko: Kirjastolla taas 10.30, esseetä taas se 3 sivua.
Torstai: En tehnyt mitään! :( Alkoi masentaa koko opiskelu, ja illalla googlailin gradupaniikissa muiden kokemuksia. Päätin ryhdistäytyä.
Perjantai: Otin käyttöön 25 minuutin systeemin. Kirjastolle klo 8.30 ja jaksoin keskittyä 6 x 25 min. Esseetä taas 3 sivua, esseen viimeistelyä. Selasin gradukansion läpi. Tein suunnitelman gradun teosta. Iltapäivällä vielä kotona 1 x 25 min.

Kuulostaa jotenkin helpolta viikolta, mutta sitä se ei ollut. Esseen kirjoittaminen on ollut tuskaista hommaa, ja nuo päivittäiset 3 sivua ei ole syntynyt mitenkään hetkessä. Perjantain hommat lukee jo upouudessa pöllövihossa (johon pidän tavallaan kirjaa tekemisistäni), ja siellä on myös lista tekemättömiä hommia.

Googlailun tuloksena yksi tärkeä asia gradun teossa olisi palkitseminen. Pitäisi vaan keksiä itselle muitakin palkintoja kuin karkit ja suklaa.  :) Niitä menisi kyllä niin paljon että olisin gradun valmistuttua varsinainen pallo.

- Tinna

Suuri Suunnitelma

Kirjoittamisen jälkeen netissä toitotettiin suunnitelmien tärkeyttä gradun saamisessa eteenpäin. Niinpä näppäränä tyttönä hieman suunnittelin, ja tässä on suunnitelmieni tulos.

- 24.10.2011: Valmiina viimeistelty essee, ja palautan samassa klöntissä jo aiemmin valmistuneen yksilön
- 28.10.2011: Olen uskaltanut lukea litteroidun aineiston läpi, ja etsinyt kvalitatiivisen aineiston analyysikeinoja. Uuden esseeyksilön kirjallisuutta on kahlattu läpi.
- 18.11.2011: Essee palautukseen. Haju gradun etenemisestä? Uusi essee työn alle.
- 1.12.2011: Viimeistään täytyy sopia tapaaminen graduohjaajan kanssa.
- 7.12.2011: Essee palautukseen. Gradu tiedosto olemassa ja sinne copypastettu esseistä hieman sisältöä.
- 1.1.2012: Gradun kirjoittelu käynnissä!
- 30.5.2012: Valmis gradu

Toki tuohon tammikuun ja toukokuun väliin tulee vielä uusia kohtia, mutta en tiedä vielä mitä! Toivottavasti innostus gradua kohtaan syttyy taas ja graduohjaaja ei kurista minua hengiltä. ;)

Kuva (ja vihko) rogerlaborde.com

Tämä suunnitelma on sellainen pidemmän ajan suunnitelma. Google tiesi kertoa että kannattaisi tehdä myös mahdollisimman yksityiskohtaisia päiväsuunnitelmia, ja niitäkin olen väsertänyt. Tyttö kun olen, niin kävin kipaisemassa kirjakaupasta ihanan vihkon (aww, söpöjä jänniä värikkäitä pöllöjä kannessa, kuinka kivoja pöllöt voikin olla? :)) ja olen kirjoitellut siihen hieman tarkempia tehtävälistauksia. Ne on lähinnä käytännön sovellutuksia tuosta Suuresta Suunnitelmasta.

Nyt itseasiassa yhden tehtävän kimppuun. :)

- Tinna

Töks, töks, töks

Heippa!

Niin, olen 24-vuotias opiskelijatyttönen. Eilen vaivuin epätoivoon, ajattelin etten koskaan saa gradua valmiiksi ja en koskaan valmistu, enkä koskaan saa töitä. Olen kuitenkin melko täpäkkä nousemaan epätoivon soista, ja tässä sitä nyt kirjoitellaan. Googlasin "gradu" ja keräsin itselleni hyviä vinkkejä kuin hamsteri. Oli aika helpottavaa huomata että muillakin on tökännyt gradun kanssa.

Olen tekemässä gradua yhteiskuntatieteistä. Eli tervetuloa töiden suhteen epävarma tulevaisuus.. ;) Valmistuminen on kuitenkin tällä hetkellä haave tavoite, koska minulla on hurja hinku päästä kokopäivätöihin. En jaksa enää opiskelua, olen tehnyt töitä koko opiskeluajan ja pidän töistä enemmän (siitähän saa enemmän rahaakin).

Mitä minulta sitten puuttuu opinnoista?
- 3 esseetä
- 1 menetelmäkurssi
- 1 gradu

Eikä yhtään mitään muuta, eli lähellä tavoitteita ollaan. Olen siis istunut jo graduseminaarinkin läpi, ja onnistunut kirjoittelemaan tutkimussuunnitelman ja muuta seminaariin liittyvää. Minulla on graduun haastatteluaineisto kerättynä ja litteroituna. Litteroinnin jälkeen se iski, täydellinen TÖKS. TÖKSin jälkeen olen tehnyt puoli vuotta töitä. Tällä hetkellä minulla ei ole töitä, joten olisi aika sopivaa aikaa kirjoitella se gradu.

Tavoitteena ei ole mikään loistava gradu, eikä pitkä, eikä millään tavoin hieno. Tavoitteena on saada se gradu läpi ja valmistua. Eli voin sanoa että "ei se laatu, vaan määrä."

Tähän blogiin aion keräillä silloin tällöin tehtävälistoja, tekemiäni hommia ja muuta graduun liittyvää. Eka vinkki minkä löysin gradun tökkimiseen liittyen, oli kirjoittaminen. Kun kirjoitan blogiin, kuvittelen että edes joku lukee näitä höpötyksiä ja tavallaan vahtii, että saan jotain aikaiseksi.

(Ehkä tähän blogiin liittyy myös työnhaku. Juuuri sähköpostiini saapunut aika kiva työpaikkailmoitus himottaisi, mutta mites sitten kävis gradun teon..?)

- Tinna