Huh, tällä viikolla on ollut melkoinen meininki graduntekemisen kannalta. Maanantaina innoissani suunnittelin esseen viimeisen päälle hienosti, päivä meni leppoisasti ja oli ihanaa suunnitella ja aika meni ihan lentämällä.
Eilen aloin kirjoitella esseetä, kirjoitin ihan hurmoksessa! Unohdin laittaa ajastimen mittaamaan 25 minuuttisia, mitä ihmettä! :D Kun muistin laittaa ajastimen, lopulta hermostuin siihen 25 minuutin välein tulevaan piipitykseen.. Iltapäivällä minun oli lähdettävä käymään kaupungilla, kävelin kyllä bussipysäkille ja bussiinkin pääsin, mutta aivot surrasi vielä niin kiihkeästi esseen parissa että jouduin näpyttämään kännykkään ajatuksia ylös.
Tänään ensimmäisen 25 minuuttisen jälkeen jätin ajastimen pois. Kun on hyvä fiilis ja huomaa kirjottaneensa 1,5 tuntia putkeen huomaamattaan, ei sitä 25 minuutin välein piippaavaa pirulaista kaipaa tai tarvitsekaan...
Älytön tsemppi ja vauhti ollut kyllä päällä, 9 sivua oikeasti mielestäni hyvää tekstiä syntynyt kahdessa päivässä.. Huhhuh! Tällaista virettä ei pidä heittää hukkaan, varmaan huonompiakin päiviä joskus tulee. :D
Iik, kerro ihmeessä mullekin miten tuollaisen hurmoksen saa päälle? Oma g on ollut kesken jo ihan liian kauan ja nyt se täytyy tässä loppu- ja alkuvuoden aikana vaikka väkisin rykäistä kuntoon... mutta kun ei huvita! ÄrMur. :D
VastaaPoistaEn oikeastaan tiedä. :D Itsensä lahjonta, kiristys, palkitseminen, kaikki on varmaan sallittua taistossa g:tä vastaan.. :)
VastaaPoistaMun tapauksessa toi suunnittelu kai oli se avainsana kuitenkin.. Suunnittelin niin tarkkaan että tiedän kokoajan mitä kirjoittaa, eli homma ei keskeydy.