sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Painajaismaista kidutusta vai iloinen jälleennäkeminen?

Kävin siis graduohjaajan luona ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Jännitti kovasti, kädet melkein tärisivät ja melkein meinasin kääntyä ovelta pois. Kuulin kuitenkin ohjaajan huoneesta tutun äänen, yksi tuttuni oli siellä puhumassa myös gradustaan. Se helpotti yllättävän paljon, kun tajusin, että muutkin ovat samoissa ongelmissa eivätkä kaikki suinkaan ole saaneet gradujaan tuosta vain valmiiksi.

Tapaaminen sujui todella hyvin. Kävimme läpi esseitä, joita olin kirjoittanut. Niiden teksti kelpaa jo graduun! Minulla on siis jo kolmen esseen verran jonkinlaista tekstiä gradua varten kasassa. :) Toki niitä pitää muunnella hieman ja hioa, mutta silti!

Graduohjaajan kanssa tehtiin suunnitelma siitä, miten edetä gradun teossa. Ohjaaja kehotti minua jo kirjoittamaan aineisto- ja menetelmälukuja, sillä aineistoni ja käyttämäni menetelmät ovat jo selvillä. Niiden kirjoittaminen tuntuu jopa ihan mieluisalta tehtävältä. :)

Analyysikeinoni ja analyysin tämänhetkiset, keskeneräiset tulokset vaikuttivat ohjaajan mielestä hyviltä ja jatkokehittelyn arvoisilta. Olen siis oikeilla jäljillä! :) Ohjaaja kehotti kuitenkin jättämään analysoinnin siksi aikaa vähän tauolle, kun kirjoitan esseen, joka koskee gradun lähtökohtia. Esseessä käytän aineistona gradun aiheeseen liittyviä konkreettisen tutkimuksen artikkeleita. Kun se on kirjoitettu, voin taas alkaa pyöritellä aineistoa.

Toinen essee, joka minun täytyy vielä nykertää, liittyy ihan puhtaaseen teoriaan. Se on hieman tylsempi projekti, joten olen ajatellut, että teen sen kanssa samaan aikaan muitakin hommia (juurikin aineiston pyörittelyä), etten tylsisty. :)

Olen nyt todella motivoitunut, ja uskon, että gradu oikeasti joskus valmistuu. :) Graduohjaajan tapaaminen kauhistutti, mutta oikeasti se oli todella hyödyllistä ja arvokasta minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti