Flow?

Huh, tällä viikolla on ollut melkoinen meininki graduntekemisen kannalta. Maanantaina innoissani suunnittelin esseen viimeisen päälle hienosti, päivä meni leppoisasti ja oli ihanaa suunnitella ja aika meni ihan lentämällä.

Eilen aloin kirjoitella esseetä, kirjoitin ihan hurmoksessa! Unohdin laittaa ajastimen mittaamaan 25 minuuttisia, mitä ihmettä! :D Kun muistin laittaa ajastimen, lopulta hermostuin siihen 25 minuutin välein tulevaan piipitykseen.. Iltapäivällä minun oli lähdettävä käymään kaupungilla, kävelin kyllä bussipysäkille ja bussiinkin pääsin, mutta aivot surrasi vielä niin kiihkeästi esseen parissa että jouduin näpyttämään kännykkään ajatuksia ylös.

Tänään ensimmäisen 25 minuuttisen jälkeen jätin ajastimen pois. Kun on hyvä fiilis ja huomaa kirjottaneensa 1,5 tuntia putkeen huomaamattaan, ei sitä 25 minuutin välein piippaavaa pirulaista kaipaa tai tarvitsekaan...

Älytön tsemppi ja vauhti ollut kyllä päällä, 9 sivua oikeasti mielestäni hyvää tekstiä syntynyt kahdessa päivässä.. Huhhuh! Tällaista virettä ei pidä heittää hukkaan, varmaan huonompiakin päiviä joskus tulee. :D

Viikko 47

Tällä viikolla tavoitteena oli artikkeleiden ja muun esseemateriaalin läpikäynti. Viikosta jäi päällimäiseksi tuskainen fiilis, tuntui että en saa ikinä tarpeeksi tietoa kasaan esseetä varten. Aina kun luin yhden artikkelin, tuntui että pitää etsiä aiheesta lisätietoa. Loputtomasti ei voi kuitenkaan lukea...

Maanantai: artikkelien läpikäynti sujui kuin siivillä. 8 ompputomaattia.
Tiistai: artikkelien läpikäynti tuntui hirveltä. Silti sain vietettyä kirjastossa aikaa 8x25min.
Keskiviikko: Luin artikkeleja koneen näytöltä, silmät olivat ihan vinksallaan päivän jälkeen. 8 merkintää jälleen.
Torstai: Koneen näytöltä luku jatkui. Tuskaista! Sommittelin "aineisto ja menetelmät"-lukua graduun viihdyttääkseni itseäni välillä. 6 ompputomaatia.
Perjantai: Esseeaineiston läpikäynti tuntui sujuvan paremmin. Sain kai aineistoa esseetä varten tarpeeksi. Jee. 5 ompputomaattia.

Ensi viikolla kirjoittamaan sitä esseetä. :) Saas nähdä miten käy. Tuosta esseestä tulee siis melko suoraan yksi lähtökohta-luvuista graduun. Silti en aio ottaa mitään paniikkia, koska tekstiähän voi muokata loputtomiin, se ei ole mikään lopullinen teksti, siinä saa olla muokattavaa ja "virheitä".

8 x 25 min on aika hyvä yhdelle päivälle: 4 x 25 min aamulla, lounastauko tai pidempi tauko, 4 x 25 min iltapäivällä. Olen kyllä alkanut harkita tekemisen lisäämistä. Luin erästä graduopasta ja siellähän sitten kerrottiin graduntekijöistä, jotka onnistuivat tekemisessään tekemällä klo 7- 15 joka päivä gradua. Ja minä valitan kun on raskasta tehdä 5 x 25min.. :( Noh, ehkä kukin tyylillään.

Tekniset apuvoimat

Graduhan on vain kirjoittamista, eihän siihen tarvita kuin tietokone ja nopeat sormet? ;)

Minulla on kirjoituskoneena kaksi läppäriä. Toinen on isonäyttöinen mac, jolla tykkään naputella kotona. 17 tuuman näytöltä olen jaksanut lukea myös pari artikkelia, inhoan näytöltä lukemista.. Toinen kone on taas liikkuvampaan menoon, 10 tuumainen oma pieni rakas miniläpyni. Se kulkee pienemmässäkin käsilaukussa joka puolelle ja ilahduttaa vielä visuaalista silmäänikin. Se on minulle hyvin rakas ja sillä on oma nimikin.. (ei siitä sen enempää ;D)

Kanssaeläjäni pelkää täydellistä hermoromahdusta, joka voisi koitua siitä, kun tarkkaan naputellut kouluhommat katoaisivat. Hieman nörtimpänä tapauksena kanssaeläjä on siis koodannut systeemin, joka varmuuskopioi rakkaat kouluaiheiset tekstitiedostoni talteen öö jonnekin. En tarkemmin tiedä, mutta tallessa ne kuitenkin sitten ovat, jos jotain katastrofaalista sattuisi.


Jatkuva tallentaminen ja varmuuskopiointi on gradun kannalta erittäin erittäin erittäin tärkeää! Tietokoneisiin, muistitikkuihin, ulkoisiin kovoihin, MIHINKÄÄN tekniseen ei kannata liiaksi luottaa. Aina kannattaa olla vielä yksi varmistus ja varmuuskopio. Varmuuskopiointi vaatii ehkä hieman vaivannäköä, mutta siinä vaiheessa se on erittäin lohduttavaa kun kolmas upouusi juuri vaihdettu kovalevy menee rikki tai koira nakertaa muistitikun käyttökelvottomaksi.. :) Nämä tapahtuivat omassa graduseminaariryhmässäni, ja voi sitä harmistuksen määrää.

Tallentamisella tarkoitan ihan sitä ctrl+s jatkuvaa painelua. Jos kone päättää sammua yhtäkkiä, yleensä kuitenkin viimeisin tallennus säilyy. Itse painelen tallennusnappia todella tiuhaan sen jälkeen kun kerran olen parkunut äidilleni siitä kun kaksi sivullista tuskan takana ollutta esseetekstiä katosi.

Kirjoituskoneeni kaksoissisko

Paras varmuuskopiointi on mielestäni tulostus. Paperi voi tietysti kadota tai vaikka palaa tulipalossa, mutta ehkä tulipalo on epätodennäköinen ja paperit voi säilyttää kansiossa hyvässä tallessa. Fyysisesti paperilla näkyvänä teksti ei varmasti katoa bittiavaruuteen. Tulostaminen tavallaan myös saa konkreettisesti näkymään sen, mitä on saanut aikaan. Hahmotan asiat tulostettuna paremmin.

 Ennen kanssaeläjään tutustumista minulla oli rupuinen tulostin, joka tulosti niin kuin tulostimet mielestäni yleensä tulostavat: usb-johto koneeseen kiinni ja toinen pää tulostimeen. Print-nappia ja sitten tulostin tulostaa, ja juuttuneet paperit revitään väkivalloin sieltä telojen välistä. Muuton yhteydessä kanssaeläjäni heitti kuitenkin ruputulostimeni sydämettömästi roskiin, oli kuulemma niin vanhanaikainen.

se on kai tällanen, suunnilleen.. :D

Nyt meidän nurkassa asustaa sitten uusi tulostin. Sillekin kai voisi keksiä nimen, kun sillä on oma sähköpostiosoitekin.. Tänään päätin tulostella hieman koulujuttuja, tykkään lukea tekstejä välillä ihan paperilta siis. Nythän tulostin vaan toimii niin että painan print ja tulostin tulostaa (ei siis johtoja!). Jostain syystä paperi kuitenkin juuttui ja myttääntyi, ja minä hätäännyin sillä kanssaeläjä oli vielä töissä. Tulostimen näyttö kertoi ongelman olevan "paper jam". Iik! No, painoin sitten kysymysmerkkiä tulostimen näytöstä, kun en muutakaan keksinyt.

Ja mitä tekee tulostin!! Tulostin alkaa pyörittää näytössä VIDEOTA siitä miten paper jam poistetaan. Huhhuh, kauas on tultu repimisestä ja ohjeetta toimisesta.. Paper jam voitettiin videon avustuksella ja sain tulosteltua.

No, ei tähän tekniset apuvoimat lopu. Kaikki vakavat tieteentekijät järkyttyvät ehkä tästä tiedosta, mutta minun on pakko jakaa tämä vinkki. Tiedättehän että ne yliopistolta lainattavat nauhurit (vai mitä sanelimia ovatkaan) ovat aika kiven alla, ja niiden varaamisen kanssa saa vaan menemään hermot. Minä nauhoitin omat haastattelut 50 euron mp3-soittimellani. Äänenlaatu oli omaan tarkoitukseeni kelvollinen ja litterointi onnistui mainiosti. :)

Pikkuruisen g:n paikat

Tiistai alkoi taas tökkivästi, kuten yleensäkin. Maanantaina jaksan olla ahkera, mutta tiistai, voih! Vaikka kanssaeläjä herätteli minua hellästi (vähitellen kirkastuva kirkasvalolamppu päälle), olo oli kiukkuinen ja epämotivoitunut. Kuitenkin muistin, että minulla on tavotteita ja gradu ei valmistu, jos jään sängyn pohjalle kiukuttelemaan. Ajatus ulos lähtemisestä ja pyöräilystä yliopiston kirjastoon tuntui todella vastenmieliseltä, mutta pakotin itseni siihen.

Tajusin nimittäin, että kun on oikein epämotivoitunut olo, ei kannata jäädä kotiin työskentelemään. Kotona olisin voinut kiukutella kanssaeläjälle, alkaa siivoamaan, katsomaan leffaa... Kirjaston lukusalissa en voi kiukutella (tai voin, mutta sitä ehkä paheksuttaisi), en voi siivota ja kun en ottanut konettakaan mukaan, en voinut tehdä muuta kuin tahkota artikkeleja läpi. Ei huolta netissä houkuttelevasta facebookista, blogeista, uutissivustoista... Kirjastossa on myös muita ahkeroivia, jotka tavallaan saavat aikaan tekemisen fiiliksen.

Kirjastolla olen kuitenkin melko harvoin. Suurimmaksi osaksi teen hommia kotona, sillä kotona on kaikki materiaali saavutettavissa ja taukojen aikana voi tehdä kaikkea hyödyllistä (pyykätä, tehdä ruokaa, järjestellä, ilahduttaa kanssaeläjää). Kotona työskennellessä pitää kuitenkin olla hyvä fiilis ja motivoitunut olo, muuten voi hairahtua huonoille teille.

Kotimme on melko pikkuruinen, joten minun työskentelypisteekseni on vakiintunut keittiönpöytä. Keittiönpöydän ääressä työskentely yleensä sujuu hyvin, mitä nyt niskoja silloin tällöin kolottaa.. Joskus mukavuudenhalussani kuitenkin kääriydyn vilttiin ja sohvalle naputtelemaan konetta. Sohvalla köllöttely vaatii erityisen motivoituneen tilan, sillä sohvalta on helppo napsauttaa leffa pyörimään.. Vielä motivoituneempaa oloa vaatii sängyllä työskentely. Kuitenkin sekin onnistuu joskus. :)

Tällanen kelpais kyllä kans... Joulupukkii.... :)

Lempipaikka on kuitenkin nyt ollut se juna. Graduohjaajan kanssa keskustelimme siitä, miten kätevä paikka juna on työskentelylle. Siksi matkustankin päiväjunissa, enkä inhottavissa yöjunissa. :) Matka tuntuu jopa loppuvan kesken, kun uppoutuu töihinsä.

Tämä blogin kirjoittelukin on nyt yksi taukoaktiviteetti, eli takaisin hommiin nyt!

(kuvat on  lainattu weheartit.comista)

Uusi hieno suunnitelma

Uusi, yksityiskohtaisempi suunnitelma syntyi. Olen asettanut viikkotavoitteet, koska ne tuntuvat toimivan kohdallani hyvin. Päiväkohtaiset tavoitteet tulee asetettua sitten viikkotavoitteen mukaisesti.

25.11: artikkelit käyty läpi ja alustavat huomiot kirjoitettu
2.12: artikkeleista tehty essee
9.12: teoriaan perehdytty ja samalla alustavia huomioita siitä. aineiston jäsennys aloitettu
16.12: teoriasta kirjoitettu essee, aineiston jäsennystä
23.12: kirjoitettu luvut aineisto, menetelmät, etiikka; aineiston jäsennystä
13.1: tekstit viimeistelty, aineistoa jäsennetty
16.1: tekstit ja materiaali lähetetty ohjaajalle
19.1: tapaaminen ohjaajan kanssa.

Motivaatio on korkealla, koska nyt tiedän, mitä tehdä. Luulen, että jopa ylitän päivittäisen 5 tomaatin tavoitteen. 19. tammikuuta jälkeen opinnoista puuttuisi sitten enää gradu ja se yksi onneton menetelmäkurssi.

Painajaismaista kidutusta vai iloinen jälleennäkeminen?

Kävin siis graduohjaajan luona ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Jännitti kovasti, kädet melkein tärisivät ja melkein meinasin kääntyä ovelta pois. Kuulin kuitenkin ohjaajan huoneesta tutun äänen, yksi tuttuni oli siellä puhumassa myös gradustaan. Se helpotti yllättävän paljon, kun tajusin, että muutkin ovat samoissa ongelmissa eivätkä kaikki suinkaan ole saaneet gradujaan tuosta vain valmiiksi.

Tapaaminen sujui todella hyvin. Kävimme läpi esseitä, joita olin kirjoittanut. Niiden teksti kelpaa jo graduun! Minulla on siis jo kolmen esseen verran jonkinlaista tekstiä gradua varten kasassa. :) Toki niitä pitää muunnella hieman ja hioa, mutta silti!

Graduohjaajan kanssa tehtiin suunnitelma siitä, miten edetä gradun teossa. Ohjaaja kehotti minua jo kirjoittamaan aineisto- ja menetelmälukuja, sillä aineistoni ja käyttämäni menetelmät ovat jo selvillä. Niiden kirjoittaminen tuntuu jopa ihan mieluisalta tehtävältä. :)

Analyysikeinoni ja analyysin tämänhetkiset, keskeneräiset tulokset vaikuttivat ohjaajan mielestä hyviltä ja jatkokehittelyn arvoisilta. Olen siis oikeilla jäljillä! :) Ohjaaja kehotti kuitenkin jättämään analysoinnin siksi aikaa vähän tauolle, kun kirjoitan esseen, joka koskee gradun lähtökohtia. Esseessä käytän aineistona gradun aiheeseen liittyviä konkreettisen tutkimuksen artikkeleita. Kun se on kirjoitettu, voin taas alkaa pyöritellä aineistoa.

Toinen essee, joka minun täytyy vielä nykertää, liittyy ihan puhtaaseen teoriaan. Se on hieman tylsempi projekti, joten olen ajatellut, että teen sen kanssa samaan aikaan muitakin hommia (juurikin aineiston pyörittelyä), etten tylsisty. :)

Olen nyt todella motivoitunut, ja uskon, että gradu oikeasti joskus valmistuu. :) Graduohjaajan tapaaminen kauhistutti, mutta oikeasti se oli todella hyödyllistä ja arvokasta minulle.

Viikko 46

"Tavotteita:

- 14.11: Lähetä tekstit ohjaajalle

- 16.11: Ohjaajan tapaaminen

- Haju gradun etenemisestä. 

- Alkuviikosta kirjallisuuteen syventyminen"

Voin kertoa, että nyt tuntuu hyvältä! Ylläolevat tavoitteet on kirkkaasti selätetty. Viikko sujui näin:

Maanantai: lähetin tekstit ohjaajalle, muuten pidin vapaapäivän.

Tiistai: kävin läpi kirjallisuutta ja artikkeleja, 8 tomaattia!

Keskiviikko: kirjallisuuden läpikäyntiä (4 tomaattia), tapasin ohjaajan.

Torstai: viisi tomaattia suunnitelmien ja kirjallisuuden parissa.

Perjantai: artikkelin lukua (2 tomaattia)

Lauantai: artikkelien lukua (4 tomaattia)

Ja ilokseni voin todeta, että todellakin haju gradun etenemisestä on löytynyt. :) Uusi, upea suunnitelma on tehty. Ensi viikon tavoitteena on artikkelien lukeminen. 

Miten selvitä matkasta pienen g:n kanssa?

En kutsuisi graduani vielä isoksi G:ksi, joten pikku g on ihan hyvä nimitys. Pienten lasten kanssa matkustaminen on kai joskus haasteellista, näin olen kuullut. Entäs pienen gradun alun kanssa sitten?

Lähden huomenna matkustamaan kohti yliopistokaupunkiani. Mitä kaikkea tarvitaankaan mukaan että pieni gradu selviää matkasta hengissä? Minulla on kahden ison kansiollisen verran papereita, erilaisia kirjoja liikaa... Vaikeaa valita se, mikä on kaikkein tärkeintä ottaa mukaan. Kaikki kun ei vain mahdu.

Kahdeksan tunnin junamatka tekee pienelle gradulle varmasti ihan hyvää. Olen huomannut, että juna on erittäin työskentely-ystävällinen paikka, sillä siellä ei ole muitakaan virikkeitä tarjolla. Tomaatteja kertyy varmasti mukavasti. (Toki mukaan lähtee myös varsinaisia viihdykkeitä, onhan kahdeksan tuntia sen verran pitkä aika. Leffat, musiikki, neulominen, lukeminen on kivaa junassa)


Junamatkat saattavat tietysti olla hieman ennalta-arvaamattomia, kun koskaan ei voi olla varma siitä, ovatko raiteet puhtaat (kivistä, lehdistä ym.), toimiiko veturi, saako junan ovet kiinni... Olen matkustanut junalla paljon, mutta silti mutkat matkassa saavat stressaantumaan. Nyt lähden matkalle päivää ennen tapaamista ohjaajan kanssa, että selviän varmasti paikalle sovittuun aikaan. Jos pääsen junaan sisälle, ei ole mitään hätää, kun tekemistä gradun kanssa riittää. :)

Haasteeksi matkalla muodostuu gradun kannalta se, että yövyn hyvän ystäväni luona ja viivyn reissussa koko viikon. Saako gradu tarvitsemansa 5 tomaattia päivässä, vai näkeekö se nälkää?

Nyt pakkaan. Ehkä ahkeroin pari tomaattia, mutta viittä en tänään tavoittele, sillä huomenna junassa varmasti ehdin tehdä montamonta tomaattia.

Mites viikko 45?

Viikot menee niin kovaa vauhtia.. Viime viikko oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä gradun teon kannalta, sillä sain aikaan tekstiä graduohjaajaa varten. Lähetin rohkeasti tekstin ja suunnitelman opintojen edistymisestä äsken ohjaajalle, ja keskiviikkona menen tapaamaan häntä. Jännää. ;)

Viime viikon tavoitteita oli:

"Mitäs tälle viikolle 45 sitten? Päivämäärätavoitteissa näkyy päivämäärä 11.11, jolloin esseetä pitäisi olla kirjoitettu. Tämä ei kuitenkaan tule toteutumaan. Mutta muita tavoitteita:

- Graduohjaajalle teksti valmis

- Yhteydenotto graduohjaajaan

- Teoreettisen taustan kartoitusta

- Liittyvän kirjallisuuden kahlaus"

Kuten ennakoitua, esseetä ei ole kirjoitettu. Mutta kuitenkin tekstiä graduohjaajalle syntyi 11 sivua, ja se oli ihan helppoa kirjoittamista. :) Otin yhteyttä graduohjaajaan sopiakseni tapaamisesta, ja nyt keskiviikkona 16. päivä tapaan hänet. 

Teoreettista taustaa kartoitin haalimalla kirjallisuutta ja tutustumalla siihen. Kirjoitin myös sivun verran tuohon 11 sivun tekstiin teoriaa. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kahmin kirjastosta myös lisää, ja tutustuin siihen. Lisäksi etsin tiedelehtien artikkeleita aiheeseen liittyen.

Konkreettisesti viikko meni näin:

Maanantai: tekstin kirjoittamista.

Tiistai: kirjallisuutta ja esseeartikkeleja, opintosuunnitelman teko.

Keskiviikko: aineiston läpikäyntiä, kirjoittamista ja artikkeleja. 

Torstai: kirjoittamista, tekstin viimeistelyä ja artikkeleja.

Perjantai: artikkelien parissa.

Tämä viikko 46 onkin aika jännittävä ja tavallaan myös varmasti käänteitä tekevä. Tavotteita:

- 14.11: Lähetä tekstit ohjaajalle

- 16.11: Ohjaajan tapaaminen

- Haju gradun etenemisestä. 

- Alkuviikosta kirjallisuuteen syventyminen

Tuo ohjaajan tapaaminen määrittelee varmasti aika paljon sitä, millaisia tavotteita loppuviikolle tulee. Toivottavasti ajattelemani analyysikeinot ovat ok, ja saan pontta jatkaa gradun tekoa. Toivon, että ohjaaja keskittyy suuriin linjoihin pienten yksityiskohtien sijaan. Toivon,  että ohjaaja ei sano  mitään sellaista, mikä saa TÖKSin ilmestymään uudelleen.

Viikko 44 meni

Juu, viikko 44 meni. Sain joka päivä 5 tomaattia aikaiseksi. Työskentely tuntui jossain määrin tuskaiselta useina päivinä, joten olen itsestäni ylpeä. Vaikka 5 päivässä ei ole paljon, tekee se kuitenkin viikossa yhteensä 25 tomaattia. Vaikka mitään hirveän konkreettista en saanut aikaan, olen kuitenkin työstänyt ajatuksen tasolla kovasti gradua eteenpäin.

Maanantai: Luin kirjallisuutta ja kävin läpi aineistoa.
Tiistai: Luin kirjallisuutta ja pohdin analyysia.
Keskiviikko: Analysoin aineistoa, kertailin tutkimussuunnitelmaa ja tutustuin kulttuurisiin jäsennyksiin.
Torstai: Analysoin aineistoa, ja pohdin analyysia.
Perjantai: Perehdyin Bourdieun teoriaan ja etsin artikkeleja asiaan liittyen.

Tuntuu oudolta kirjoittaa että "analysoin aineistoa", koska en ole yhtään varma, onko analyysini kovinkaan tieteellistä tai "oikeaa". Aion tavata graduohjaajan viikolla 46, jolloin saan palautetta tekemisistäni.

Tavoitteita tälle viikolle oli merkattuna päivämäärinä
"4.11: Esseekirjallisuutta kahlattu läpi" 
Ja muuten vain:
"- Aineiston läpikäynti jatkuu
- Esseekirjallisuuden kahlaaminen jatkuu
- Lisähommana olisi jonkinlaisen tekstin aikaansaaminen. Mielellään graduun liittyvän ;)"

Voin kertoa että esseekirjallisuutta en ole kai kahlannut läpi, tai en ole luokitellut sitä esseekirjallisuudeksi. Todennäköisesti tulen kirjoittamaan esseen Bourdieusta, joten perjantain teoriaosuus tukee kyllä esseetä. Ongelma tällä hetkellä onkin se, että en tiedä, mistä kirjallisuudesta kaksi vikaa esseetä kirjoitan. Tämänkin tulisi selvitä sitten graduohjaajaa tavatessa. 

Muista tavoitteista juuri ylimmäinen, eli aineiston läpikäynti, toteutui. 

Mitäs tälle viikolle 45 sitten? Päivämäärätavoitteissa näkyy päivämäärä 11.11, jolloin esseetä pitäisi olla kirjoitettu. Tämä ei kuitenkaan tule toteutumaan. Mutta muita tavoitteita:

- Graduohjaajalle teksti valmis

- Yhteydenotto graduohjaajaan

- Teoreettisen taustan kartoitusta

- Liittyvän kirjallisuuden kahlaus

Eiköhän siinä ole tälle viikolle tekemistä.. :)

Porkkanoita

Aiemmin pohdin millaisia palkintoja kehittäisin itselleni motivaattoriksi. Silloin mietin lähinnä karkkeja ja herkkuja, muuta en oikein keksinytkään.

Nyt olen kuitenkin keksinyt mikä on paras palkinto jokapäiväiseksi palkinnoksi. Kun on tehnyt hommia sen verran kuin pitikin, tulee levollinen olo. Voi alkaa tehdä muita, mieluisia asioita ja viettää vapaa-aikaa. Rentoutua netin tai lehtien selailun ääressä, kierrellä kaupoissa, pelata jotain, mennä lenkille... Jokapäiväiseksi palkinnoksi en juuri muuta kaipaa. Tiedän miten surkea olo tulisi, jos jättäisin homman kesken.

Kun on päivittäin tehnyt hommat hyvin, koko viikon palkinnoksi muodostuu perjantai-illan hyvä fiilis. Voi selailla pöllövihkoa ja todeta, mitä kaikkea on saanut aikaan. Tulee tunne, ettei ole turha ja asiat edistyy. :)

Varsinaisia palkintoja kaipaan kun olen saanut jotain suurta aikaan. Tällä hetkellä graduohjaajalle tehtävä teksti on sellainen, ja graduohjaajan luona käyminen. Siitä aion palkita itseni shoppailulla kaverin kanssa (rahatilanteeni on hieman heikko, joten shoppailu todella on palkinto!).

Sitä olen miettinyt, mitä haluan sitten, kun gradu on oikeasti valmis. Ihanin olisi lomamatka, uusi asunto..? :) Vai riittääkö palkinnoksi vain se varmaan ihan älyttömän hieno vapaa fiilis? Kuoharipullo? Vai? :)


(kuvat on lainattu weheartit.comista)

Se alkaa näkyä päällepäin...

Niin, gradun teko. Se ei ainakaan vielä näy silmäpusseina tai mahamakkaroina. Se näkyy kotona. Pitkin pientä asuntoamme on muodostunut pieniä kekoja.

Kirjastot ovat tulleet tutuksi.. Kirjoja on tullut haalittua paljon, niin tutkimusmenetelmiä, teoriaa ja ihan gradun aihetta käytännössä liippaavaakin. Kirjastossa silmiin tuntuu osuvan kaikki vähänkin omaa tilannettani sivuavat kirjat, olen kantanut selkä vääränä aika monta kuormaa mielenkiintoisia kirjoja kotiin.

En todellakaan lue kaikkia läpi, vaan kahlailen kiinnostavimpia ja kirjoitan itselle ylös huomioita. Keskeisimmät kirjat olen tietysti lukenut läpi.

Viikonlopuksi olen jemmannut kekoja kaappiin, mutta viikolla ne taas ilmestyvät lattioille ja pöydille. Kun ne näkyvät kokoajan, niitä ei voi unohtaa. ;)

(Sori huonot kuvat, ne on kännykällä näpsitty.. :))

Äiti mitä mää tekisin?

Alkuviikko sujui koulun ja gradun kannalta hyvin. Sain tehtyä tavoitteiden verran ja oli hyvä kuva siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Tänään tuntuu siltä, että en tiedä mitä tekisin. Voisin yrittää kirjoittaa graduohjaajaa varten tekstiä, mutta se tuntuu liian vaikealta. Voisin selailla kirjallisuutta, mutta en oikein tiedä mitä. Voisin lukea läpi aineistoa, mutta olen lukenut sen tällä viikolla jo monta kertaa.

Tuntuu samalta kuin pienenä kiukutteli äidille siitä, kun ei keksi tekemistä. Turhautunut olo.

Aamupäivä menikin pohtiessa sisustamista. Onhan pöytäliinojen ja tyynynpäällisten värin päättäminen tärkeämpää kuin kouluhommat..?

---

Eilen löysin yhden gradun, jossa oli käytetty juuri niitä menetelmiä ja teorioita yhdessä, joita graduohjaaja on minullekin ehdottanut. Oli aika mielenkiintoista lukea se gradu, varsinkin menetelmä- ja teorialuvut. Tulostinkin ne itselleni, ja alleviivailin huomioita.

Toisten gradujen selailu on hyödyllistä, niistä voi ottaa mallia. En olisi saanut kandia aikaiseksi jos en olisi selaillut muiden kandeja. Toisaalta toisten graduihin tutustuminen on masentavaa: pitääkö minunkin saada jostain jauhettua noin paljon tekstiä? Mistä keksin hienot näkökulmat ja hienot taulukot?? Pitääkö gradun sisältää joku hieno taulukko?

Onneksi oma gradu ei tule olemaan minkään muun väline kuin väline päästä pro gradu-niminen kurssi läpi ja valmistua.