Huh

Tapaaminen graduohjaajan kanssa meni hyvin. Pieniä muokkauksia täytyy tehdä, mutta ne ovat aika minimaalisia. Loppulukuun tarvitaan vähän enemmän muokkausta, mutta senkin uskon onnistuvan helposti.

Gradusta puuttuu enää seuraavat jutut:
- tiivistelmä
- NIMI
- kypsäri

Nimen keksiminen on tosi vaikeaa. Olen pyöritellyt ideoita, mutta mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Tiivistelmä on ehkä vika haastava juttu tässä graduprojektissa, pitäisi kuulemma olla tosi houkutteleva ja kiinnostava.. Gradu tullaan arvostelemaan kesäkuussa, aikataulu on melko tiivis että saan sen tarpeeksi aikaisin painoon ym.

Tosi iso kivi vierähti sydämeltä kun gradu tuntuu olevan siinä kunnossa että se menee läpi. Ilmeisesti ihan hyvällä arvosanallakin, kun ohjaaja puhui väikkärin kirjottelusta ym.. :-O

Stressi purkaantui. Ja ehkä sen seurauksena olen nyt kipeä. En ole ollut kuumeessa vuosiin, mutta nyt olen ja olo on niin heikko etten jaksanut lähteä edes kauppaan. Vappujuhlinnat sujuu siis tänä vuonna tosi rauhallisesti, sohvan tai sängyn pohjalla.

Tyyntä myrskyn JÄLKEEN

Selvisin viime viikkoisesta ahdistuksesta, kai. Olen tehnyt koko viikonlopun gradun viimeistelyä, ja se alkaa näyttää kai aika hyvältä. Tiedän jo, että heikot paikat gradussa on johdanto ja yhteenveto, ja varmaan niistä tulee sanomista. Mutta sittenpähän ainakin tiedän mitä muokata ja miten. Gradua on nyt noin 100 sivua yhteensä. Gradu saattaa ehtiä toukokuun tiedekuntaneuvostoon tai jos ei siihen niin viimeistään kesäkuulle.

Tänään aion viedä noi järjettömät kirjapinot takas kirjastoon.

Haaveilen jo ajasta jolloin voin oikeasti ottaa rennosti. Päässä jyskyttää kyllä sinänsä epävarma olo - saako tällä tutkinnolla töitä, entä jos joudun menemään uudestaan kouluun, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Keskiviikkona aamulla lähetän gradun esitarkastukseen. Sitten saan ottaa tasan viikon täysin rennosti. Haluan unohtaa gradun viikoksi kokonaan. Onneksi viikkoon mahtuu parit juhlat... :-)

Tänään mietin kyllä sitäkin, että oikeastaan gradun tekoon meni loppujen lopuksi suhteellisen lyhyt aika. Aloitin tosissani gradun teon lokakuun loppupäivinä, ja nyt on huhtikuun puoliväli, eli on mennyt noin puoli vuotta. Puoleen vuoteen mahtuu kuitenkin taukopätkiä, yhteensä ehkä 4-5 viikkoa jolloin en ole gradua tehnyt. Toki tuohon en ole laskenut aineiston hankintaan liittynyttä ajankäyttöä tai sitä edeltävää hapuilevaa tutkimuksen suunnittelua ym.

ahdistus

Ahdistaa aika isosti. Viikko ja gradu pitäisi antaa ohjaajalle kokonaisuudessaan arvosteltavaksi. Puuttuu niin vähän mutta silti niin valtavan paljon.

Oon niin hermona etten oikein saa aikaiseksi mitään.

Tiedän kyllä sen että ei tässä vaiheessa voi luovuttaa. Mutta tuntuu niin raskaalta ajatus siitä että olen muokannut tekstejä vaikka kuinka paljon ja tiedän että ohjaaja sanoo että niitä pitää muokata lisää. Tuntuu jo valmiiksi ihan hirveältä. Ja tiedän että on vielä niin paljon kaikkea muodollista edessä: tiivistelmän teko, gradun painatus, kypsäri, tiedekuntaneuvoston kokousten päivämäärähässäkät.... Ja mikä pahinta, mulla ei ole edes nimeä mun gradulle!

Olis ihanaa jos sais lähettää gradun vaikka nyt heti ja se menis läpi ja saisin siitä huonoimman arvosanan, ja sit tää olis ohi. Mutta ei.

Ja pelottavaa on myös se, että jos "isona minulla on valmis gradu" niin silloin kun gradu on valmis, olen "iso"; aikuinen? En enää opiskelija.. Luulisi että gradun valmiiksi saaminen ja valmistuminen on aika pieniä juttuja, mutta aika suurelta jutulta tää on alkanut tuntua.

Oon niin väsynyt tähän graduun. Ja ahdistunut tän takia. Pelkään saavani jonkulaisen hermoromahduksen...

PLÄÄH

Vihaan tätä gradun nysväämistä.
En edes muista mitä tein viikolla 13, mutta tiedän tehneeni graduhommia.

Nyt yritän kirjoittaa loppulukua. Olen katsonut muilta mallia, että mitä loppuluvussa kuuluisi kertoa. Muiden loppuluvut ovat syvällisiä pohdintoja ja niissä on jotain järkevää sanottu. Minun loppulukuviritelmä...... Lähinnä luettelointi siitä mitä olen jo analyysiluvuissa kertonut.? ÄÄÄÄ.

Minulla meinaa mennä hermot. Olo on ollut alakuloinen, olen itkenyt, masistellut, syönyt liikaa herkkuja...

12 päivää siihen että gradut pitäis kokonaisuudessaan lähettää ohjaajalle. Paniikki, ja koko gradu tuntuu ihan paskalta ja sönkkäykseltä.. :(

Ehkä pitäis vetää kännit ja sitten hyvin luovassa tilassa kirjoitella loppuluku? Tulis hyvät pohdinnat?

--

Ja hei, mua alkaa rasittaa myös se, kannattaako mun valmistua ja jäädä työttömäks. En ole varma, olenko tehnyt tarpeeksi töitä lähimenneisyydessä saadakseni peruspäivärahaa. Työmarkkinatuen varaan minun ei kannattaisi jäädä, sillä en saisi kuin yläasteikäisen viikkorahaa vastaavan summan kuussa, koska kanssaeläjäni tulot ovat niin suuret. En pystyisi maksamaan vuokrastakaan kuin ehkä neljäsosan.. En oikeasti tiedä mitään niin idioottimaista kuin se, että kelassa katsotaan aviopari ja avopari samanlaisiksi: kelan mielestä siis kanssaeläjäni pitäisi elättää minut lähes täysin vaikka emme ole naimisissa ja meillä on omat erilliset rahat ja tulot, ja maksamme kaiken asumiseen ja elämiseen liittyvän puoliksi.