Ahdistaa aika isosti. Viikko ja gradu pitäisi antaa ohjaajalle kokonaisuudessaan arvosteltavaksi. Puuttuu niin vähän mutta silti niin valtavan paljon.
Oon niin hermona etten oikein saa aikaiseksi mitään.
Tiedän kyllä sen että ei tässä vaiheessa voi luovuttaa. Mutta tuntuu niin raskaalta ajatus siitä että olen muokannut tekstejä vaikka kuinka paljon ja tiedän että ohjaaja sanoo että niitä pitää muokata lisää. Tuntuu jo valmiiksi ihan hirveältä. Ja tiedän että on vielä niin paljon kaikkea muodollista edessä: tiivistelmän teko, gradun painatus, kypsäri, tiedekuntaneuvoston kokousten päivämäärähässäkät.... Ja mikä pahinta, mulla ei ole edes nimeä mun gradulle!
Olis ihanaa jos sais lähettää gradun vaikka nyt heti ja se menis läpi ja saisin siitä huonoimman arvosanan, ja sit tää olis ohi. Mutta ei.
Ja pelottavaa on myös se, että jos "isona minulla on valmis gradu" niin silloin kun gradu on valmis, olen "iso"; aikuinen? En enää opiskelija.. Luulisi että gradun valmiiksi saaminen ja valmistuminen on aika pieniä juttuja, mutta aika suurelta jutulta tää on alkanut tuntua.
Oon niin väsynyt tähän graduun. Ja ahdistunut tän takia. Pelkään saavani jonkulaisen hermoromahduksen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti