Olen nyt käynyt läpi menetelmäkirjallisuutta, että saisin jonkunlaisen inspiraation ja ajatuksen siihen, mitä aineistolla tekisi. Toiset kirjat ovat tosi jämäköitä ja kannustavan oloisia, toiset taas todella masentavia. On aika tyhmää kirjoittaa epätoivoisille opiskelijoille suunnattuun kirjaan siitä, miten ekalla kerralla aineistoa luettaessa tulisi tulla intuitiivinen varmuus siitä, kuinka mainiosti aineisto vastaa tutkimuskysymykseen?
Lisäksi tänään aloin etsiä graduun liittyvään esseeseen kansainvälisiä artikkeleita. Se se vasta tuskaa onkin, tiedonhaun kurssista on kulunut about kolme vuotta... Löysin kyllä helposti artikkeleita, jotka koskivat esim. meksikolaisten maahanmuuttajien autojen lainailua toisilleen tai muuta yhtä epäolennaista. Kauhean tuskailun jälkeen löysin edes jotain. Ahdistuksen tunne nousi aika korkealle, tuntui jo pala kurkussa. Gradunteko on ajanut jotkut ihmiset pilleripurkkien äärelle, toivottavasti ei minua..?
Onneksi tuli hyviä uutisia. Graduohjaaja vastasi mukavasti mailiini, ja kehotti kirjoittamaan edes jotain, ja tulemaan juttusille sen jonkin kanssa. Minun ja ohjaajan välinen 800km välimatka saa ehkä minut oikeasti panostamaan sen jonkin luomiseen, turhaa reissua kun ei viitsisi tehdä.
Nyt tuntuu siltä että kouluahdistuksesta pitää päästä irti, siispä juoksulenkille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti