Tällä ja edellisellä viikolla fiilis on ollut h u o n o. Ei kunnollista tavoitetta, ei hajua siitä mitä kannattaisi tai pitäisi tehdä. Gradulaivan moottorit ovat olleet rikki, paatti on seilannut täysin tuuliajolla. En ole saanut aikaiseksi yhtään mitään kouluun liittyvää. Tämä on vaikuttanut myös työhön: kun fiilis on sekava, ei tee mieli tehdä töitäkään, vaikka niistä palkkaa onkin tarjolla.
Sitten tänään saapui sähköpostiviesti. Graduohjaajani on palannut töihin! Jesss! Sovimme tapaamisen viikolle 11. Kaikki tuntui napsahtavan taas paikoilleen, laivan moottorit alkoivat hyrskyttää. Motivaatio gradun tekoon ja jopa töiden tekoon tuli takaisin. Tämän viikon tavoitteet muotoutuivat välittömästi. Keskiviikkona ja torstaina viimeistelen tekstit jotta voin torstaina lähettää ne ohjaajalle. Perjantaina teen rästissä olevat työhommat. Viikonloppuna on vuorossa muuttoasioita.
Nyt on jo paljon parempi olo. Ilman tavoitteita on aika hirveää olla, tuntui että olisi hirveästi tekemistä mutta ei tiedä mitä tekisi. Sinänsä graduohjaajan kuuden viikon poissaolo saattoi olla ihan hyvä juttu, sillä sain tehtyä itsenäisesti gradua paljon eteenpäin. Jos olisin tavannut graduohjaajan kuusi viikkoa sitten, vaikutukset eivät välttämättä olisi olleet kovin paljon erilaiset. Olisin varmaan kirjoittanut suunnilleen samat asiat kuin mitä nyt olen saanut aikaan.
Pieni pelko kuitenkin kytee: entä jos kaikki kirjoittamani on ohjaajan mielestä ihan paskaa ja metsään mennyttä? Silloin pikkugradupaatti saattaisi upota..
Pakko muuten kertoa hirveä tarina minkä kuulin. Gradua tekevän ihmisen asuntoon oli murtauduttu ja varas oli vienyt mm. tietokoneen ja ulkoisen kovalevyn. Ja mihinkäs muuallekaan gradua uurastava oli gradunsa tallentanut kuin tietokoneelle ja ulkoiselle kovolle.. Järkyttävää!
--
Motivaatio gradun valmiiksi saamiseen on kuitenkin kova. Tahdon töihin, kunnollisiin töihin, kokopäiväiseen kokoaikaiseen työhön. Olen lähettänyt jo muutamia hakemuksia... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti