sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Reissun satoa


Satuin reissullani törmäämään tuttuihin. Tuttu nro 1 oli jo valmistunut samasta tiedekunnasta, jonka nimissä minä raadan graduani. Tuttu nro 2 oli kanssani samassa graduseminaariryhmässä, ja hänen gradunsa oli myös valmis ja upouusi. Mielenkiinnosta tietysti menin yliopiston kirjastoon selailemaan heidän gradujaan.

Olen lukenut ja omaksunut yhtä huuhaa-kirjaa ahkerasti viime aikoina. Siinä korostetaan positiivista suhtautumista ja tunnetilojen omaksumista. Jotta gradu tulee valmiiksi, minun pitää olla varma sen valmistumisesta, tuntea se tunnetila, mikä vallitsee kun gradu on valmis. Tuntea rakkautta gradua ja sen tekoa kohtaan.

Rakkauden tunne on ollut hieman hukassa. Mutta kun luin tuttavien graduja, niiden ihmisten jotka tunnen ja joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ymmärsin, että ihailen heitä. Tuttu nro 1 näytti jotenkin erilaiselta, tyylikkäältä ja menestyvältä. Eipä ihmekään, hän valmistui vuosi sitten ja on saanut hienoja työtilaisuuksia. Tuttu nro 2 taas oli saavuttanut tavoitteensa ja päässyt jatko-opiskelijaksi väsäämään väitöskirjaa.

Kun mietin omaa ihailevaa suhtautumistani heihin, tajusin, että tuon ihailun energian voi siirtää graduun. Minä saavutan valmiin gradun avulla tavoitteeni, aivan kuten he ovat tehneet. Heidän gradujen luku helpotti minua hieman, sillä ymmärsin, ettei minun ole tarkoitus kirjoittaa mitään kvanttifysiikkaa tai muuta itselleni outoa, vaan minä kirjoitan gradua siitä, mitä tiedän tästä itse valitsemastani aiheesta.

Minulle tuli kotiyliopistolla käydessä tunne, että alan olla valmis valmistumaan. Auloissa, käytävillä ja kirjastoissa ei näkynyt kovinkaan montaa tuttua enää: kaikki varmasti nyhväävät gradujaan ja ovat jo lentäneet “pesästä” muualle, kuten itsekin olen tehnyt. Opinto-oppaan kurssiluettelot on suoritettu, vaikka ensimmäisenä yliopistovuotena kurssien (ja luettavien kirjojen) määrä oikeasti kauhistutti. Valmistun tänä keväänä, vaikka pari vuotta sitten en suostunut kommentoimaan sanallakaan paikallisen sanomalehden toimittajalle mitään opintojeni tilasta tai siitä, milloin valmistun. (aika epäkiitollinen tehtävä toimittajalle lähteä tekemään gallupia yliopistolle tuollaisesta..)

Reissu oli siis onnistunut, motivaatio on korkealla. Ja ehkä voin suunnata joitain positiivisia tunteita gradua ja sen tekoa kohtaan. :)  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti